Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 26 Apr 2018 11:09:40 +0300 fi Miksi kauppa myy epäreiluja munia ja pahoinvointipossua? osa3. http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254437-miksi-kauppa-myy-epareiluja-munia-ja-pahoinvointipossua-osa3 <p>Saappaat jalkaan ja navettaan. Sen me viljelijät teemme joka aamu. Tai sikalaan, kanalaan, lampolaan, kasvihuoneeseen, pellolle&hellip;</p><p>Me menemme, koska olemme niin valinneet ja menemättä ei voi olla. Ei voi olla, koska lehmä lypsää oli se kannattavaa tai ei. Samoin kana munii. Ja vaikkeivät lypsäisi ja munisikaan, nälkä niillä silti on joka aamu, eikä niitä voi lomauttaakaan. Eikä niiden hoitaja lakkoilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta tiedättekö ihmiset mitä? Se, mitä me siellä teemme on loppujen lopuksi teistä kiinni. Te päätätte sen, miten teidän ruokanne tuotetaan. Emme me, jotka sitä tuottavat. Teillä on siihen kolme vaikutuskanavaa. Te vaikutatte siihen osallistumalla keskusteluun, äänestämällä ja ostamalla. Mutta siihen tarvitaan kaikkia kolmea. Ilman yhtä ei kaksi muutakaan toimi.<br /><br />Kun siis puhumme ruoan puhtaudesta, eläinten kohtelusta, kemikaaleista joita me käytämme pelloilla tai merten kunnosta ja te ajattelette että nyt ovat asiat väärällä tolalla ja niihin pitää tulla muutos, AINOA tapa tehdä se muutos on keskustella, äänestää ja valmistautua maksamaan se muutos. Koska te maksatte sen aina. Joko suoraan ruokaa ostaessanne, tai sitten veroina joista se maksetaan.<br /><br />Eikös olekin aika tylyä? Mutta niin se vaan menee: haluamme turvallisempia ja vähäpäästöisempiä autoja ja teemme niistä lakeja. Autoteollisuus tekee työtä käskettyä ja siirtää kustannukset autojen hintaan. Maatalous toimii samoin, mutta sen hinnan sijasta jonka te maksatte kaupassa (siitä maatalous ei saa oikeasti kuin murto-osan), te maksatte siitä veroina. Ne verot sitten siirretään maataloudelle tukina.</p><p>Nyt, kun mekanismi nyt on tiedossa, kysynkin: Onko tämä nyt hyvä? Ovatko asiat hyvällä tolalla, kun eläintiloista tulee koko ajan isompia ja isompia, kun suomalainen maaseutu autioituu ja kylät kuolevat, kun fiksut ja ammattitaitoiset maanviljelijät nääntyvät?<br /><em>Kun ne, jotka teille ruokaa tuottavat, näkevät kohta nälkää?</em><br /><br />Ei se ole teidän vikanne, arvon kuluttajat. Teitä on vedätetty. Kaikkia ja ihan jokaista. Teille on luotu illuusio halvasta ja turvallisesta ruoasta jota aina ja ikuisesti riittää kaupassa. Siihen on toki osallistunut se ruoan tuottaja, joka menee joka aamu saappaat jalassa sikalaan koska on pakko. Ennen kaikkea sen vedätyksen ovat tehneet suuri elintarviketeollisuus ja kauppa. Heidän bisneksensä ei oikeasti ole myydä teille hyvää ja turvallista ruokaa. Heidän bisneksensä on välittää ruokaa alimmalla mahdollisella hinnalla mahdollisimman paljon ja OSTAA se halvimmalla mahdollisella hinnalla. Ja voi pojat, että se ostohinta on halpa. Se on halvempi kuin mitä sen ruoan tekeminen maksaa. Ja se voi olla niin halpa, koska te olette maksaneet sen tämän viikon kauppalaskun puuttuvan osan jo viime vuoden ennakonpidätyksissä.<br /><br />Kuten sanottu, tämä on kuitenkin illuusio. Hyvää ja turvallista ruokaa jota aina vain riittää kaupassa, ei ole olemassa rajattomasti. Sitä tehdään koko ajan lisää. Ja tässä juuri tulee se kuluttajan vastuu ja vaikuttamisen mahdollisuus. Jos sinä ostat halvinta, saat halvinta. Ja sitä halvinta ei ole tuotettu parhaalla mahdollisella tavalla, koska se ei vain ole mahdollista. Jos sinä ostat ruokaa joka on tuotettu parhaalla mahdollisella tavalla, se maksaa enemmän. Nyt sinä kuluttajana kysyt, että enkö minä ole maksanut sitä isompaa hintaa jo ennakonpidätyksessä, niinkuin kirjoittaja äsken kirjoitti? Olet ja et. Olet veroja maksaessasi maksanut siitä kyllä, mutta se raha ei mene perille. Se raha menee illuusion ylläpitoon. Se menee illuusioon &rdquo;halpuutuksesta&rdquo;, joka on oikeasti vain tapa kahmia lisää markkinaosuutta olematta yhtään sen reilumpi kuluttajaa kohtaan, koska koko tuotantoketju on jo imetty niin kuiviin, että kukaan ei pysty tuottamaan enää parempaa.<br />&nbsp;</p><p>Sinä voit vaikuttaa.</p><p>Kun kieltäydyt ostamasta huonoa, sinulle ei sitä yritetä enää myydä. Kun kerrot muillekin, että kieltäydyt ostamasta huonoa, muutkin kieltäytyvät. Ja kun kerrot poliitikoille, ettet anna ääntäsi jos he sallivat huonon, sitä ei enää sallita. Illusio vain on vahva, sitä ylläpidetään koska se on luotu ja ihan hirvittävän isot rahat kertyvät harvoille ja toiset köyhtyvät. Suomalainen ihan oikeasti köyhä maanviljelijä on sadan vuoden jälkeen palannut.</p><p>Se oli vain hetken poissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä teksti on julkaistu myös <a href="https://farmerseggpress.blogspot.fi/2018/04/miksi-kauppa-myy-epareiluja-munia-ja.html">FarmersEggPress -blogissa.</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saappaat jalkaan ja navettaan. Sen me viljelijät teemme joka aamu. Tai sikalaan, kanalaan, lampolaan, kasvihuoneeseen, pellolle…

Me menemme, koska olemme niin valinneet ja menemättä ei voi olla. Ei voi olla, koska lehmä lypsää oli se kannattavaa tai ei. Samoin kana munii. Ja vaikkeivät lypsäisi ja munisikaan, nälkä niillä silti on joka aamu, eikä niitä voi lomauttaakaan. Eikä niiden hoitaja lakkoilla.

 

Mutta tiedättekö ihmiset mitä? Se, mitä me siellä teemme on loppujen lopuksi teistä kiinni. Te päätätte sen, miten teidän ruokanne tuotetaan. Emme me, jotka sitä tuottavat. Teillä on siihen kolme vaikutuskanavaa. Te vaikutatte siihen osallistumalla keskusteluun, äänestämällä ja ostamalla. Mutta siihen tarvitaan kaikkia kolmea. Ilman yhtä ei kaksi muutakaan toimi.

Kun siis puhumme ruoan puhtaudesta, eläinten kohtelusta, kemikaaleista joita me käytämme pelloilla tai merten kunnosta ja te ajattelette että nyt ovat asiat väärällä tolalla ja niihin pitää tulla muutos, AINOA tapa tehdä se muutos on keskustella, äänestää ja valmistautua maksamaan se muutos. Koska te maksatte sen aina. Joko suoraan ruokaa ostaessanne, tai sitten veroina joista se maksetaan.

Eikös olekin aika tylyä? Mutta niin se vaan menee: haluamme turvallisempia ja vähäpäästöisempiä autoja ja teemme niistä lakeja. Autoteollisuus tekee työtä käskettyä ja siirtää kustannukset autojen hintaan. Maatalous toimii samoin, mutta sen hinnan sijasta jonka te maksatte kaupassa (siitä maatalous ei saa oikeasti kuin murto-osan), te maksatte siitä veroina. Ne verot sitten siirretään maataloudelle tukina.

Nyt, kun mekanismi nyt on tiedossa, kysynkin: Onko tämä nyt hyvä? Ovatko asiat hyvällä tolalla, kun eläintiloista tulee koko ajan isompia ja isompia, kun suomalainen maaseutu autioituu ja kylät kuolevat, kun fiksut ja ammattitaitoiset maanviljelijät nääntyvät?
Kun ne, jotka teille ruokaa tuottavat, näkevät kohta nälkää?

Ei se ole teidän vikanne, arvon kuluttajat. Teitä on vedätetty. Kaikkia ja ihan jokaista. Teille on luotu illuusio halvasta ja turvallisesta ruoasta jota aina ja ikuisesti riittää kaupassa. Siihen on toki osallistunut se ruoan tuottaja, joka menee joka aamu saappaat jalassa sikalaan koska on pakko. Ennen kaikkea sen vedätyksen ovat tehneet suuri elintarviketeollisuus ja kauppa. Heidän bisneksensä ei oikeasti ole myydä teille hyvää ja turvallista ruokaa. Heidän bisneksensä on välittää ruokaa alimmalla mahdollisella hinnalla mahdollisimman paljon ja OSTAA se halvimmalla mahdollisella hinnalla. Ja voi pojat, että se ostohinta on halpa. Se on halvempi kuin mitä sen ruoan tekeminen maksaa. Ja se voi olla niin halpa, koska te olette maksaneet sen tämän viikon kauppalaskun puuttuvan osan jo viime vuoden ennakonpidätyksissä.

Kuten sanottu, tämä on kuitenkin illuusio. Hyvää ja turvallista ruokaa jota aina vain riittää kaupassa, ei ole olemassa rajattomasti. Sitä tehdään koko ajan lisää. Ja tässä juuri tulee se kuluttajan vastuu ja vaikuttamisen mahdollisuus. Jos sinä ostat halvinta, saat halvinta. Ja sitä halvinta ei ole tuotettu parhaalla mahdollisella tavalla, koska se ei vain ole mahdollista. Jos sinä ostat ruokaa joka on tuotettu parhaalla mahdollisella tavalla, se maksaa enemmän. Nyt sinä kuluttajana kysyt, että enkö minä ole maksanut sitä isompaa hintaa jo ennakonpidätyksessä, niinkuin kirjoittaja äsken kirjoitti? Olet ja et. Olet veroja maksaessasi maksanut siitä kyllä, mutta se raha ei mene perille. Se raha menee illuusion ylläpitoon. Se menee illuusioon ”halpuutuksesta”, joka on oikeasti vain tapa kahmia lisää markkinaosuutta olematta yhtään sen reilumpi kuluttajaa kohtaan, koska koko tuotantoketju on jo imetty niin kuiviin, että kukaan ei pysty tuottamaan enää parempaa.
 

Sinä voit vaikuttaa.

Kun kieltäydyt ostamasta huonoa, sinulle ei sitä yritetä enää myydä. Kun kerrot muillekin, että kieltäydyt ostamasta huonoa, muutkin kieltäytyvät. Ja kun kerrot poliitikoille, ettet anna ääntäsi jos he sallivat huonon, sitä ei enää sallita. Illusio vain on vahva, sitä ylläpidetään koska se on luotu ja ihan hirvittävän isot rahat kertyvät harvoille ja toiset köyhtyvät. Suomalainen ihan oikeasti köyhä maanviljelijä on sadan vuoden jälkeen palannut.

Se oli vain hetken poissa.

 

 

 

Tämä teksti on julkaistu myös FarmersEggPress -blogissa.

]]>
11 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254437-miksi-kauppa-myy-epareiluja-munia-ja-pahoinvointipossua-osa3#comments Globaali ruokaturvallisuus Kallis ruoka kuluttaja Maanviljelijä Thu, 26 Apr 2018 08:09:40 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254437-miksi-kauppa-myy-epareiluja-munia-ja-pahoinvointipossua-osa3
WWF ja syyllistämisen taito http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253647-wwf-ja-syyllistamisen-taito <p>Tänään on taas se päivä, kun meitä suomalaisia syyllistetään oikein urakalla ja me nöyrästi otamme lakin päästä ja kumarrumme syyttävän sormen tuomittaviksi. On nimittäin suomalaisen ylikulutuksen päivä. Olemme tänään käyttäneet oman osamme maapallon antimista per capita, loppuvuoden elämme velaksi luonnolta ja lapsiltamme.<br /><br />Meidän perheessä tuskaillaan näiden asioiden kanssa jatkuvasti. Yritämme olla kovin ekologisia. Kasvattaa itse ruokaamme, vähentää ja kierrättää jätettä, minimoida lämmitystä, vähentää lihan syöntiä ja niin edelleen. Oikeastaan ainoa asia jossa emme ole asiaa juurikaan huomioineet on autoilu. Siihenkin on olemassa syynsä, taloudelliset sellaiset. Perheen molemmat autot (välttämättömiä) kuluttavat paljon bensaa. Kuitenkin nekin vaihtuvat pienempikulutuksisiin heti, kun meillä on yksinkertaisesti varaa ostaa auto joka kuskaa perhettämme turvallisesti, mutta vähäpäästöisesti. Otamme siis vakavasti huolen tämän maapallon tulevaisuudesta.<br />&nbsp;</p><p>MUTTA!<br /><br />Kun luin<a href="https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan---jos-kaikki-elaisivat-kuin-suomalaiset--tarvitsisimme-3-6-maapalloa-3439.a"> WWF Suomen kotisivulta tiedotteen tästä päivästä, tuli paha mieli.</a> Pääsihteeri Liisa Rohwederin sanoin me suomalaiset olemme suoraan vastuussa siitä, että maailma köyhtyy ja kurjistuu. Tiedotteessa heitellään epämääräisesti lukuja liikenteestä, herkistä ekosysteemeistä ja maataloudesta. Etenkin se on selkeän lihansyöntivastainen. Kuitenkin, kun sitten tutustui hieman paremmin tiedotteen linkkeihin, kävi selville että Suomi kuuluu maailman ehdottomaan parhaimmistoon ns. ekologisessa tasapainossa. Maamme biologinen kapasiteetti on paljon suurempi kuin sen kulutuksemme. Olemme itseasiassa koko Euroopan parhaita tässä asiassa. Maailmassakin ihan kärjessä ja teollistuneista maista ykkönen.<br /><br />Meidän kokonaisjalanjälkemme luonnonvarojen käytössä ei ole yhtä hyvällä tasolla. Käytämme luonnonvaroja todella paljon. Silti jokainen suomalainen käyttää niitä vähemmän kuin Suomen maa-alue tuottaa.<br /><br />Meillä on siis hyvin omalaatuinen kulutusprofiili: Asumme maassa jonka biokapasiteetti on todella suuri ja meitä on täällä vähän. Etäisyydet ovat pitkiä ja ilmasto kylmä. Liikenteeseen ja lämmitykseen kuluu paljon energiaa. Nyt, jos ajattelisimme että Suomen väkiluku kaksinkertaistuisi, kävisi helpostikin niin, että meidän jalanjälkemme per capita pienenisi huimasti vaikka kulutus todellisuudessa kasvaisi. Silloin tilasto näyttäisi, että mehän olemme täällä pienessä maassamme edistyneet huimasti, vaikka todellisuudessa kulutuksemme kasvaa kovaa tahtia. Ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa?<br /><br /><br />Paha mieli tuli siis tavasta jolla ehkä kaikkein arvostetuin ympäristöjärjestö vetää mutkat suoriksi. Sen Suomen pääsihteeri sortuu jakamaan tietoa tavalla joka ei ole analyyttistä vaan lähinnä propagandistista. Ymmärrän toki, että huono omatunto ja syyllisyys ovat tehokkaimpia keinoja vaikuttaa ihmisten käytökseen. Tässä on kuitenkin myös toinen puoli: meitä ruoskitaan aina vain parempiin suorituksiin ja WWF:n kaltaisen vahvan mielipidevaikuttajan sanaa kuunnellaan myös politiikkaa tehdessä. Kun katselin <a href="http://data.footprintnetwork.org/#/">esitettyjä karttoja ja tilastoja, </a>en voinut välttyä ajattelemasta että me käytämme meille annettuja runsaita luonnonvaroja todella fiksusti. Koko ajan käytämme vähemmän kuin itse niitä tuotamme. Ei meidän ole edes mahdollista alentaa kulutustamme maailman alimpien kuluttajien tasolle. Maissa joissa jalanjälki on pienin on nimittäin nälänhätä tai sen jatkuva uhka. On hyvä tiedostaa roolimme tällä pallolla. Toisaalta tällaisia asioita mietittäessä pitäisi muistaa myös se toinen puoli: Jos kaikilla maailman mailla olisi samanlaiset edellytykset kuluttaa kuin Suomella on, joka vuosi pallollamme säästyisi vähän vajaa puolen vuoden biokapasiteetti varastoon. Meidän kulutuksemme on hyvinkin pitkälti (ei kokonaan tosin) olosuhteiden pakosta sellaista kuin se on, mutta ne samat olosuhteet antavat sen myös anteeksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään on taas se päivä, kun meitä suomalaisia syyllistetään oikein urakalla ja me nöyrästi otamme lakin päästä ja kumarrumme syyttävän sormen tuomittaviksi. On nimittäin suomalaisen ylikulutuksen päivä. Olemme tänään käyttäneet oman osamme maapallon antimista per capita, loppuvuoden elämme velaksi luonnolta ja lapsiltamme.

Meidän perheessä tuskaillaan näiden asioiden kanssa jatkuvasti. Yritämme olla kovin ekologisia. Kasvattaa itse ruokaamme, vähentää ja kierrättää jätettä, minimoida lämmitystä, vähentää lihan syöntiä ja niin edelleen. Oikeastaan ainoa asia jossa emme ole asiaa juurikaan huomioineet on autoilu. Siihenkin on olemassa syynsä, taloudelliset sellaiset. Perheen molemmat autot (välttämättömiä) kuluttavat paljon bensaa. Kuitenkin nekin vaihtuvat pienempikulutuksisiin heti, kun meillä on yksinkertaisesti varaa ostaa auto joka kuskaa perhettämme turvallisesti, mutta vähäpäästöisesti. Otamme siis vakavasti huolen tämän maapallon tulevaisuudesta.
 

MUTTA!

Kun luin WWF Suomen kotisivulta tiedotteen tästä päivästä, tuli paha mieli. Pääsihteeri Liisa Rohwederin sanoin me suomalaiset olemme suoraan vastuussa siitä, että maailma köyhtyy ja kurjistuu. Tiedotteessa heitellään epämääräisesti lukuja liikenteestä, herkistä ekosysteemeistä ja maataloudesta. Etenkin se on selkeän lihansyöntivastainen. Kuitenkin, kun sitten tutustui hieman paremmin tiedotteen linkkeihin, kävi selville että Suomi kuuluu maailman ehdottomaan parhaimmistoon ns. ekologisessa tasapainossa. Maamme biologinen kapasiteetti on paljon suurempi kuin sen kulutuksemme. Olemme itseasiassa koko Euroopan parhaita tässä asiassa. Maailmassakin ihan kärjessä ja teollistuneista maista ykkönen.

Meidän kokonaisjalanjälkemme luonnonvarojen käytössä ei ole yhtä hyvällä tasolla. Käytämme luonnonvaroja todella paljon. Silti jokainen suomalainen käyttää niitä vähemmän kuin Suomen maa-alue tuottaa.

Meillä on siis hyvin omalaatuinen kulutusprofiili: Asumme maassa jonka biokapasiteetti on todella suuri ja meitä on täällä vähän. Etäisyydet ovat pitkiä ja ilmasto kylmä. Liikenteeseen ja lämmitykseen kuluu paljon energiaa. Nyt, jos ajattelisimme että Suomen väkiluku kaksinkertaistuisi, kävisi helpostikin niin, että meidän jalanjälkemme per capita pienenisi huimasti vaikka kulutus todellisuudessa kasvaisi. Silloin tilasto näyttäisi, että mehän olemme täällä pienessä maassamme edistyneet huimasti, vaikka todellisuudessa kulutuksemme kasvaa kovaa tahtia. Ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa?


Paha mieli tuli siis tavasta jolla ehkä kaikkein arvostetuin ympäristöjärjestö vetää mutkat suoriksi. Sen Suomen pääsihteeri sortuu jakamaan tietoa tavalla joka ei ole analyyttistä vaan lähinnä propagandistista. Ymmärrän toki, että huono omatunto ja syyllisyys ovat tehokkaimpia keinoja vaikuttaa ihmisten käytökseen. Tässä on kuitenkin myös toinen puoli: meitä ruoskitaan aina vain parempiin suorituksiin ja WWF:n kaltaisen vahvan mielipidevaikuttajan sanaa kuunnellaan myös politiikkaa tehdessä. Kun katselin esitettyjä karttoja ja tilastoja, en voinut välttyä ajattelemasta että me käytämme meille annettuja runsaita luonnonvaroja todella fiksusti. Koko ajan käytämme vähemmän kuin itse niitä tuotamme. Ei meidän ole edes mahdollista alentaa kulutustamme maailman alimpien kuluttajien tasolle. Maissa joissa jalanjälki on pienin on nimittäin nälänhätä tai sen jatkuva uhka. On hyvä tiedostaa roolimme tällä pallolla. Toisaalta tällaisia asioita mietittäessä pitäisi muistaa myös se toinen puoli: Jos kaikilla maailman mailla olisi samanlaiset edellytykset kuluttaa kuin Suomella on, joka vuosi pallollamme säästyisi vähän vajaa puolen vuoden biokapasiteetti varastoon. Meidän kulutuksemme on hyvinkin pitkälti (ei kokonaan tosin) olosuhteiden pakosta sellaista kuin se on, mutta ne samat olosuhteet antavat sen myös anteeksi.

]]>
18 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253647-wwf-ja-syyllistamisen-taito#comments Suomen ylikulutuspäivä WWF Wed, 11 Apr 2018 07:38:28 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253647-wwf-ja-syyllistamisen-taito
Hienoa, Suomi! Syömme brasilialaisten orjien tuottamaa ruokaa! http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247120-hienoa-suomi-syomme-brasilialaisten-orjien-tuottamaa-ruokaa <p>Aamukahvi meni väärään kurkkuun taas vaihteeksi.<br /><br />MT välitti<a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.215879"> Reutersin uutisen pakkotyöstä brasilialaisilla kotieläintiloilla. </a>Siinä kerrottiin tuhansien ihmisten tekevän työtä täysin epäinhimillisissä oloissa ja jopa 20-tuntisia työpäiviä. Yhteensä arvioitiin Brasiliassa olevan noin 160 000 ihmistä pakkotyössä (tämä tosin käsittääkseni eri aloilla, jutusta ei käynyt ilmi)<br /><br />Teen päivätyökseni ruoantuotannon lisäksi suomalaisten pientuottajien ruoan myyntiä ja markkinointia. Tiedän ja tunnen oman yritykseni sekä kymmenien muiden ruokayritysten kamppailun elintarviketurvallisuuden, verojen, työllistämismaksujen ja kauppa- sekä kuljetuslainsäädännön kanssa. Se ei ole helppoa.<br /><br />Ja kun sitten keskustelen kulutajien kanssa suomalaisesta ruoasta, kuulen yleensä halpuuden vahvimmaksi argumentiksi ostaa tuontiruokaa. Yleensä se on vain pieni, äänetön päätös marketin hyllyn vieressä: sinne kärryyn sujahtaa kuitenkin se muutaman sentin halvempi leikkelepaketti. Äänekkäimmät tekevät siitä ideologian: &quot;maataloustukia maksetaan näin ja näin paljon ja silti tää on näin jumalattoman kallista!&quot;<br />Taloustieteen liberalistit jopa suunnittelevat kotimaisen tuotannon alasajoa ja siirtymistä kokonaan tuontiruokaan.</p><p><br /><br /><strong><em>Olen pyöritellyt ajatusta tuontikiellosta </em></strong>ruoalle jonka kasvatus ei täytä meikäläisiä säädöksiä eläinten kohtelun, antibioottien, kasvinsuojeluaineiden ja elintarvikesäädösten osalta. En ollut ajatellut, että tähän pitäisi yhä liittää myös ihmisoikeudet. Nyt ajattelen.</p><p>Tuontikielto voi olla liian vaikea asia toteuttaa. Liian moni kansainvälinen kauppasopimus sotii sitä vastaan. Toisaalta satavuotias Suomi on itsenäinen valtio. Minkäs sille mahtaisi, jos me ilmoittaisimme ettei ole tällaisella liha- tai vehnäerällä asiaa tänne? &quot;<em>Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. </em>(Rokka)&quot;<br /><br />Olen aina suhtautunut tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen myönteisesti. Ollut sitä mieltä, että jos suomalainen kinkku on asia joka ei kiinnosta kuluttajaa hintansa arvoisesti, sitä ei sitten kuulu tuottaa. Haluaisin ajatella vieläkin niin, mutta alan uskossani horjua. Satavuotiaasta Suomesta on nimittäin tulossa globaali riistäjä. Olemme sadassa vuodessa tehneet matkan Euroopan köyhimmästä kolkasta yhdeksi rikkaimmista. Ja teemme sitä matkaa tänä päivänä riistämällä sumeilematta köyhempiemme työtä ja omaisuutta. Haluaisimme ulkoistaa ruokammekin tuotannon sinne, missä orjatyön pidosta edelleen selviää vähän lahjuksia maksamalla. Sinne, missä kielletyt kemikaalit levitetään peltoon yöllä, kun kukaan ei näe. Olemme valmiit ostamaan päiväkoteihimme lihaa jonka alkuperä, siis se eläin, on kärsnyt koko elämänsä ajan. Lihaa, joka teurastetaan niin epähygienisesti, että se joudutaan teurastuksen jälkeen pesemään hapolla jotta bakteerit saadaan edes jotenkin hallintaan ja joka silti ehtii mädäntyä ennen pakastamista. Ja jonka, niinkuin nyt selvisi, tuottavat meille ihmiset jotka ovat pakkotyössä. Siis orjia.</p><p>Lisäksi olemme muka niin hirveän ympäristötietoisia, eläinten hyvinvoinnin tiedostavia ja muutenkin älyttömän valveutuneita, kun säädämme kotimaiselle tuotannolle lakeja ja ehtoja. Todellisuudessa me pikku hiljaa ulkoistamme koko ruokamme ympäristötaakan muualle. Syöme toisten valtioiden maataloustuilla ja vesistöjen pilaantumisella ja eläinten kärsimyksellä tuotettua ruokaa. Ja pakkotyöllä. Ummistamme siis silmämme kaikelta pahalta ja annamme toisten maksaa viulut. Sellainen on satavuotias Suomi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitäpä jos antaisimme Suomelle syntymäpäivälahjan? Tai vaikka maailmalle lahjan omana juhlapäivänämme ja aina tulevaisuudessakin?&nbsp; Vaikka emme voisi valtiona laittaa rajojamme kiinni huonosti tuotetulta, meistä jokainen voi tehdä itse sen valinnan: kysyä ja vaatia tietää ruoan alkuperän. Ja tietää sen eläimen, joka on siksi lihapalaksi muuttunut, elinolosuhteet. Ja jos niistä ei saa tietoa, jättää se liha ostamatta. Koska mitäpä syytä olisi salaillla jos kaikki on kunnossa? Kun kukaan ei osta, ei sitä kukaan tuokaan. Ja silloin yhden viiden miljoonan ihmisen osalta olemme tehneet voitavamme vaikkapa brasilialaisten pakkotyöläisten kärsimyksen eteen.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aamukahvi meni väärään kurkkuun taas vaihteeksi.

MT välitti Reutersin uutisen pakkotyöstä brasilialaisilla kotieläintiloilla. Siinä kerrottiin tuhansien ihmisten tekevän työtä täysin epäinhimillisissä oloissa ja jopa 20-tuntisia työpäiviä. Yhteensä arvioitiin Brasiliassa olevan noin 160 000 ihmistä pakkotyössä (tämä tosin käsittääkseni eri aloilla, jutusta ei käynyt ilmi)

Teen päivätyökseni ruoantuotannon lisäksi suomalaisten pientuottajien ruoan myyntiä ja markkinointia. Tiedän ja tunnen oman yritykseni sekä kymmenien muiden ruokayritysten kamppailun elintarviketurvallisuuden, verojen, työllistämismaksujen ja kauppa- sekä kuljetuslainsäädännön kanssa. Se ei ole helppoa.

Ja kun sitten keskustelen kulutajien kanssa suomalaisesta ruoasta, kuulen yleensä halpuuden vahvimmaksi argumentiksi ostaa tuontiruokaa. Yleensä se on vain pieni, äänetön päätös marketin hyllyn vieressä: sinne kärryyn sujahtaa kuitenkin se muutaman sentin halvempi leikkelepaketti. Äänekkäimmät tekevät siitä ideologian: "maataloustukia maksetaan näin ja näin paljon ja silti tää on näin jumalattoman kallista!"
Taloustieteen liberalistit jopa suunnittelevat kotimaisen tuotannon alasajoa ja siirtymistä kokonaan tuontiruokaan.



Olen pyöritellyt ajatusta tuontikiellosta ruoalle jonka kasvatus ei täytä meikäläisiä säädöksiä eläinten kohtelun, antibioottien, kasvinsuojeluaineiden ja elintarvikesäädösten osalta. En ollut ajatellut, että tähän pitäisi yhä liittää myös ihmisoikeudet. Nyt ajattelen.

Tuontikielto voi olla liian vaikea asia toteuttaa. Liian moni kansainvälinen kauppasopimus sotii sitä vastaan. Toisaalta satavuotias Suomi on itsenäinen valtio. Minkäs sille mahtaisi, jos me ilmoittaisimme ettei ole tällaisella liha- tai vehnäerällä asiaa tänne? "Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. (Rokka)"

Olen aina suhtautunut tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen myönteisesti. Ollut sitä mieltä, että jos suomalainen kinkku on asia joka ei kiinnosta kuluttajaa hintansa arvoisesti, sitä ei sitten kuulu tuottaa. Haluaisin ajatella vieläkin niin, mutta alan uskossani horjua. Satavuotiaasta Suomesta on nimittäin tulossa globaali riistäjä. Olemme sadassa vuodessa tehneet matkan Euroopan köyhimmästä kolkasta yhdeksi rikkaimmista. Ja teemme sitä matkaa tänä päivänä riistämällä sumeilematta köyhempiemme työtä ja omaisuutta. Haluaisimme ulkoistaa ruokammekin tuotannon sinne, missä orjatyön pidosta edelleen selviää vähän lahjuksia maksamalla. Sinne, missä kielletyt kemikaalit levitetään peltoon yöllä, kun kukaan ei näe. Olemme valmiit ostamaan päiväkoteihimme lihaa jonka alkuperä, siis se eläin, on kärsnyt koko elämänsä ajan. Lihaa, joka teurastetaan niin epähygienisesti, että se joudutaan teurastuksen jälkeen pesemään hapolla jotta bakteerit saadaan edes jotenkin hallintaan ja joka silti ehtii mädäntyä ennen pakastamista. Ja jonka, niinkuin nyt selvisi, tuottavat meille ihmiset jotka ovat pakkotyössä. Siis orjia.

Lisäksi olemme muka niin hirveän ympäristötietoisia, eläinten hyvinvoinnin tiedostavia ja muutenkin älyttömän valveutuneita, kun säädämme kotimaiselle tuotannolle lakeja ja ehtoja. Todellisuudessa me pikku hiljaa ulkoistamme koko ruokamme ympäristötaakan muualle. Syöme toisten valtioiden maataloustuilla ja vesistöjen pilaantumisella ja eläinten kärsimyksellä tuotettua ruokaa. Ja pakkotyöllä. Ummistamme siis silmämme kaikelta pahalta ja annamme toisten maksaa viulut. Sellainen on satavuotias Suomi.

 

Mitäpä jos antaisimme Suomelle syntymäpäivälahjan? Tai vaikka maailmalle lahjan omana juhlapäivänämme ja aina tulevaisuudessakin?  Vaikka emme voisi valtiona laittaa rajojamme kiinni huonosti tuotetulta, meistä jokainen voi tehdä itse sen valinnan: kysyä ja vaatia tietää ruoan alkuperän. Ja tietää sen eläimen, joka on siksi lihapalaksi muuttunut, elinolosuhteet. Ja jos niistä ei saa tietoa, jättää se liha ostamatta. Koska mitäpä syytä olisi salaillla jos kaikki on kunnossa? Kun kukaan ei osta, ei sitä kukaan tuokaan. Ja silloin yhden viiden miljoonan ihmisen osalta olemme tehneet voitavamme vaikkapa brasilialaisten pakkotyöläisten kärsimyksen eteen.

 

]]>
16 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247120-hienoa-suomi-syomme-brasilialaisten-orjien-tuottamaa-ruokaa#comments Elntarviketurvallisuus Ruoka Suomi100 Tue, 05 Dec 2017 08:10:17 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247120-hienoa-suomi-syomme-brasilialaisten-orjien-tuottamaa-ruokaa
Hienoa, Suomi! Syömme brasilialaisten orjien tuottamaa ruokaa! http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247119-hienoa-suomi-syomme-brasilialaisten-orjien-tuottamaa-ruokaa <p>Aamukahvi meni väärään kurkkuun taas vaihteeksi.<br /><br />MT välitti<a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.215879"> Reutersin uutisen pakkotyöstä brasilialaisilla kotieläintiloilla. </a>Siinä kerrottiin tuhansien ihmisten tekevän työtä täysin epäinhimillisissä oloissa ja jopa 20-tuntisia työpäiviä. Yhteensä arvioitiin Brasiliassa olevan noin 160 000 ihmistä pakkotyössä (tämä tosin käsittääkseni eri aloilla, jutusta ei käynyt ilmi)<br /><br />Teen päivätyökseni ruoantuotannon lisäksi suomalaisten pientuottajien ruoan myyntiä ja markkinointia. Tiedän ja tunnen oman yritykseni sekä kymmenien muiden ruokayritysten kamppailun elintarviketurvallisuuden, verojen, työllistämismaksujen ja kauppa- sekä kuljetuslainsäädännön kanssa. Se ei ole helppoa.<br /><br />Ja kun sitten keskustelen kulutajien kanssa suomalaisesta ruoasta, kuulen yleensä halpuuden vahvimmaksi argumentiksi ostaa tuontiruokaa. Yleensä se on vain pieni, äänetön päätös marketin hyllyn vieressä: sinne kärryyn sujahtaa kuitenkin se muutaman sentin halvempi leikkelepaketti. Äänekkäimmät tekevät siitä ideologian: &quot;maataloustukia maksetaan näin ja näin paljon ja silti tää on näin jumalattoman kallista!&quot;<br />Taloustieteen liberalistit jopa suunnittelevat kotimaisen tuotannon alasajoa ja siirtymistä kokonaan tuontiruokaan.</p><p><br /><br /><strong><em>Olen pyöritellyt ajatusta tuontikiellosta </em></strong>ruoalle jonka kasvatus ei täytä meikäläisiä säädöksiä eläinten kohtelun, antibioottien, kasvinsuojeluaineiden ja elintarvikesäädösten osalta. En ollut ajatellut, että tähän pitäisi yhä liittää myös ihmisoikeudet. Nyt ajattelen.</p><p>Tuontikielto voi olla liian vaikea asia toteuttaa. Liian moni kansainvälinen kauppasopimus sotii sitä vastaan. Toisaalta satavuotias Suomi on itsenäinen valtio. Minkäs sille mahtaisi, jos me ilmoittaisimme ettei ole tällaisella liha- tai vehnäerällä asiaa tänne? &quot;<em>Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. </em>(Rokka)&quot;<br /><br />Olen aina suhtautunut tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen myönteisesti. Ollut sitä mieltä, että jos suomalainen kinkku on asia joka ei kiinnosta kuluttajaa hintansa arvoisesti, sitä ei sitten kuulu tuottaa. Haluaisin ajatella vieläkin niin, mutta alan uskossani horjua. Satavuotiaasta Suomesta on nimittäin tulossa globaali riistäjä. Olemme sadassa vuodessa tehneet matkan Euroopan köyhimmästä kolkasta yhdeksi rikkaimmista. Ja teemme sitä matkaa tänä päivänä riistämällä sumeilematta köyhempiemme työtä ja omaisuutta. Haluaisimme ulkoistaa ruokammekin tuotannon sinne, missä orjatyön pidosta edelleen selviää vähän lahjuksia maksamalla. Sinne, missä kielletyt kemikaalit levitetään peltoon yöllä, kun kukaan ei näe. Olemme valmiit ostamaan päiväkoteihimme lihaa jonka alkuperä, siis se eläin, on kärsnyt koko elämänsä ajan. Lihaa, joka teurastetaan niin epähygienisesti, että se joudutaan teurastuksen jälkeen pesemään hapolla jotta bakteerit saadaan edes jotenkin hallintaan ja joka silti ehtii mädäntyä ennen pakastamista. Ja jonka, niinkuin nyt selvisi, tuottavat meille ihmiset jotka ovat pakkotyössä. Siis orjia.</p><p>Lisäksi olemme muka niin hirveän ympäristötietoisia, eläinten hyvinvoinnin tiedostavia ja muutenkin älyttömän valveutuneita, kun säädämme kotimaiselle tuotannolle lakeja ja ehtoja. Todellisuudessa me pikku hiljaa ulkoistamme koko ruokamme ympäristötaakan muualle. Syöme toisten valtioiden maataloustuilla ja vesistöjen pilaantumisella ja eläinten kärsimyksellä tuotettua ruokaa. Ja pakkotyöllä. Ummistamme siis silmämme kaikelta pahalta ja annamme toisten maksaa viulut. Sellainen on satavuotias Suomi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitäpä jos antaisimme Suomelle syntymäpäivälahjan? Tai vaikka maailmalle lahjan omana juhlapäivänämme ja aina tulevaisuudessakin?&nbsp; Vaikka emme voisi valtiona laittaa rajojamme kiinni huonosti tuotetulta, meistä jokainen voi tehdä itse sen valinnan: kysyä ja vaatia tietää ruoan alkuperän. Ja tietää sen eläimen, joka on siksi lihapalaksi muuttunut, elinolosuhteet. Ja jos niistä ei saa tietoa, jättää se liha ostamatta. Koska mitäpä syytä olisi salaillla jos kaikki on kunnossa? Kun kukaan ei osta, ei sitä kukaan tuokaan. Ja silloin yhden viiden miljoonan ihmisen osalta olemme tehneet voitavamme vaikkapa brasilialaisten pakkotyöläisten kärsimyksen eteen.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aamukahvi meni väärään kurkkuun taas vaihteeksi.

MT välitti Reutersin uutisen pakkotyöstä brasilialaisilla kotieläintiloilla. Siinä kerrottiin tuhansien ihmisten tekevän työtä täysin epäinhimillisissä oloissa ja jopa 20-tuntisia työpäiviä. Yhteensä arvioitiin Brasiliassa olevan noin 160 000 ihmistä pakkotyössä (tämä tosin käsittääkseni eri aloilla, jutusta ei käynyt ilmi)

Teen päivätyökseni ruoantuotannon lisäksi suomalaisten pientuottajien ruoan myyntiä ja markkinointia. Tiedän ja tunnen oman yritykseni sekä kymmenien muiden ruokayritysten kamppailun elintarviketurvallisuuden, verojen, työllistämismaksujen ja kauppa- sekä kuljetuslainsäädännön kanssa. Se ei ole helppoa.

Ja kun sitten keskustelen kulutajien kanssa suomalaisesta ruoasta, kuulen yleensä halpuuden vahvimmaksi argumentiksi ostaa tuontiruokaa. Yleensä se on vain pieni, äänetön päätös marketin hyllyn vieressä: sinne kärryyn sujahtaa kuitenkin se muutaman sentin halvempi leikkelepaketti. Äänekkäimmät tekevät siitä ideologian: "maataloustukia maksetaan näin ja näin paljon ja silti tää on näin jumalattoman kallista!"
Taloustieteen liberalistit jopa suunnittelevat kotimaisen tuotannon alasajoa ja siirtymistä kokonaan tuontiruokaan.



Olen pyöritellyt ajatusta tuontikiellosta ruoalle jonka kasvatus ei täytä meikäläisiä säädöksiä eläinten kohtelun, antibioottien, kasvinsuojeluaineiden ja elintarvikesäädösten osalta. En ollut ajatellut, että tähän pitäisi yhä liittää myös ihmisoikeudet. Nyt ajattelen.

Tuontikielto voi olla liian vaikea asia toteuttaa. Liian moni kansainvälinen kauppasopimus sotii sitä vastaan. Toisaalta satavuotias Suomi on itsenäinen valtio. Minkäs sille mahtaisi, jos me ilmoittaisimme ettei ole tällaisella liha- tai vehnäerällä asiaa tänne? "Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. (Rokka)"

Olen aina suhtautunut tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen myönteisesti. Ollut sitä mieltä, että jos suomalainen kinkku on asia joka ei kiinnosta kuluttajaa hintansa arvoisesti, sitä ei sitten kuulu tuottaa. Haluaisin ajatella vieläkin niin, mutta alan uskossani horjua. Satavuotiaasta Suomesta on nimittäin tulossa globaali riistäjä. Olemme sadassa vuodessa tehneet matkan Euroopan köyhimmästä kolkasta yhdeksi rikkaimmista. Ja teemme sitä matkaa tänä päivänä riistämällä sumeilematta köyhempiemme työtä ja omaisuutta. Haluaisimme ulkoistaa ruokammekin tuotannon sinne, missä orjatyön pidosta edelleen selviää vähän lahjuksia maksamalla. Sinne, missä kielletyt kemikaalit levitetään peltoon yöllä, kun kukaan ei näe. Olemme valmiit ostamaan päiväkoteihimme lihaa jonka alkuperä, siis se eläin, on kärsnyt koko elämänsä ajan. Lihaa, joka teurastetaan niin epähygienisesti, että se joudutaan teurastuksen jälkeen pesemään hapolla jotta bakteerit saadaan edes jotenkin hallintaan ja joka silti ehtii mädäntyä ennen pakastamista. Ja jonka, niinkuin nyt selvisi, tuottavat meille ihmiset jotka ovat pakkotyössä. Siis orjia.

Lisäksi olemme muka niin hirveän ympäristötietoisia, eläinten hyvinvoinnin tiedostavia ja muutenkin älyttömän valveutuneita, kun säädämme kotimaiselle tuotannolle lakeja ja ehtoja. Todellisuudessa me pikku hiljaa ulkoistamme koko ruokamme ympäristötaakan muualle. Syöme toisten valtioiden maataloustuilla ja vesistöjen pilaantumisella ja eläinten kärsimyksellä tuotettua ruokaa. Ja pakkotyöllä. Ummistamme siis silmämme kaikelta pahalta ja annamme toisten maksaa viulut. Sellainen on satavuotias Suomi.

 

Mitäpä jos antaisimme Suomelle syntymäpäivälahjan? Tai vaikka maailmalle lahjan omana juhlapäivänämme ja aina tulevaisuudessakin?  Vaikka emme voisi valtiona laittaa rajojamme kiinni huonosti tuotetulta, meistä jokainen voi tehdä itse sen valinnan: kysyä ja vaatia tietää ruoan alkuperän. Ja tietää sen eläimen, joka on siksi lihapalaksi muuttunut, elinolosuhteet. Ja jos niistä ei saa tietoa, jättää se liha ostamatta. Koska mitäpä syytä olisi salaillla jos kaikki on kunnossa? Kun kukaan ei osta, ei sitä kukaan tuokaan. Ja silloin yhden viiden miljoonan ihmisen osalta olemme tehneet voitavamme vaikkapa brasilialaisten pakkotyöläisten kärsimyksen eteen.

 

]]>
0 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247119-hienoa-suomi-syomme-brasilialaisten-orjien-tuottamaa-ruokaa#comments Elntarviketurvallisuus Ruoka Suomi100 Tue, 05 Dec 2017 08:10:12 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247119-hienoa-suomi-syomme-brasilialaisten-orjien-tuottamaa-ruokaa
Miksi kauppa myy epäreiluja munia ja pahoinvointipossua? vol. 2 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243217-miksi-kauppa-myy-epareiluja-munia-ja-pahoinvointipossua-vol-2 <p>Lasten leluissa, elektroniikassa, ajoneuvoissa, vaatteissa, jopa puutavarassa on standardit joiden mukaan tuote pitää olla tuotettu jotta sen saa tuoda meille. Puutavaran maahantuojan pitää voida osoittaa, että kyseinen lankku on kasvanut ja kaadettu niin, ettei esimerkiksi sademetsää tuhota.<br /><br />Tämä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Näillä määräyksillä suojellaan yhtäältä kuluttajaa vaarallisilta tuotteilta ja toisaalta ohjataan markkinassa toimivia yrityksiä tuottamaan turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä tuotteita.<br /><br /><br />Mutta sitten tulee ruoka. Yhteiskunta on hyvin kiinnostunut siitä, että kemikaalit ruoassa eivät ylitä niille annettuja raja-arvoja. Siis ettei ruoastamme löydy liikaa torjunta-aineita, myrkkyjä, antibiootteja, hormoneita tai mitään muutakaan. Siinä ne standardit sitten olivatkin. Missä ovat muut standardit? Maahantuojan velvollisuus tutkia minkälaisessa pellossa tuotu vilja on kasvanut? Ja ettei viljelyyn ole käytetty kastelua alueella, jossa se tuhoaa ympäristöä? Missä on standardit siitä, minkälaisissa olosuhteissa eläimen pitää kasvaa, jotta sen lihaa voidaan tuoda tänne? Tai kuinka paljon antibioottia sen kasvatukseen saa käyttää? Tai miten lähtömaassa otetaan huomioon eläintalouden ympäristövaikutukset?<br /><br />Niitä standardeja ei ole. Koko juttu on sysätty kuluttajan vastuulle. Kuluttajan pitää itse tehdä päätökset siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei hänen ruokapöytäänsä. Yhteiskunta valvoo vain, ettei sinne tule liikaa myrkkyjä. Homma on ihan ok näin, jos kuluttajalla on käytössä kaikki tieto. Vaan ei ole käytössä. Elintarvikeyhtiöt tekevät kaikkensa hämärryttääkseen ruoan alkuperän. Pakkausmerkintöjen vääntely ja kääntely on sellainen taiteenlaji, että oksat pois. &quot;Valmistettu siellä ja täällä&quot; ei kerro yhtään mitään vaikkapa marinoidun broilerin alkuperästä, kun se marinointi on sitä &quot;valmistamista&quot;, ei lihan kasvatus.<br />Eläimet ovat yhteiskunnan silmissä tuotantomateriaali, jonka alkuperällä ei ole merkitystä. Jos kauppalakien mukaan on ok tuoda Brasiliasta ahtaassa antibiooteilla kasvatettua ja sitten happopestyä broileria, niin sitä saa tuoda ja syödä. Kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyjä. Jos kauppasopimusten mukaan on ok tuoda Chilestä &quot;norjalaista lohta&quot;, joka ei ole koskaan Pohjois-Atlanttia nähnytkään, niin sitä saa tuoda. Kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyä. Vehnän alkuperä ei kiinnosta ketään, kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyjä.&nbsp;<br /><br />Ja sitten kuluttaja tekee valintansa sen mukaan, mitä taitava brändimarkkinoija hänelle kertoo. Teurastamoyritys Argentiinasta luo miljoonilla mielikuvaa paahtavan auringon alla ruohoa syövästä nautalaumasta joka elelee ja vaeltaa vapaana kunnes mystisesti vain päätyy pihvinä lautaselle. Broilerifirma Suomesta näyttää maalaismaisemaa, muttei koskaan niitä lintuja tai niiden elinolosuhteita. Sikafirmat näyttäisivät jo luopuneen koko pelistä eivätkä mainosta ollenkaan. Ne tinkivät tuotantokustannuksista ja sitten hinnasta. Leipäfirma näyttää kuvaa viljapellosta jossain kauniissa maisemassa, muttei avaa ketjuaan yhtään.<br /><br />Tätä kaikkea ohjataan miljardiluokan bisneksenä ja yhteiskunnan tuilla. Koko bisnes on mennyt sellaiseksi, että kuluttajan on mahdotonta saada tietoa ostopäätöstensä taakse. Onko ihme, että netti on täynnä huhuja ruokabisneksen epäkohdista? Huhuja syntyy, kun faktaa on mahdotonta saada. Eivät ihmiset tyhmiä ole. Kyllä he tietävät etteivät tiedä. Mutta sitä on vaikeaa prosessoida, onko saatu tiedonmuru oikea tai ei. Tai vaikka olisikin oikea, niin mihin mittakaavaan se pitäisi asettaa.<br /><br />Tällaisessa toimintaympäristössä toimivat maailman maanviljelijät. Tuet ja isot firmat ohjaavat tuotantoa eikä ketään ei kiinnosta se, kuka ja missä ruoan on tuottanut ja vaikka kiinnostaisikin, sitä on mahdotonta saada selville.&nbsp;<br /><br />Yritä tässä sitten kilpailla sellaisia tuotteita vastaan, joita täällä ei saisi edes tuottaa, mutta tänne saa kyllä tuoda. Aika typerää on solmia kauppasopimuksia joiden mukaan emme pysty päättämään kansakuntana sitä, minkälaista ruokaa meille saa tuoda.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lasten leluissa, elektroniikassa, ajoneuvoissa, vaatteissa, jopa puutavarassa on standardit joiden mukaan tuote pitää olla tuotettu jotta sen saa tuoda meille. Puutavaran maahantuojan pitää voida osoittaa, että kyseinen lankku on kasvanut ja kaadettu niin, ettei esimerkiksi sademetsää tuhota.

Tämä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Näillä määräyksillä suojellaan yhtäältä kuluttajaa vaarallisilta tuotteilta ja toisaalta ohjataan markkinassa toimivia yrityksiä tuottamaan turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä tuotteita.


Mutta sitten tulee ruoka. Yhteiskunta on hyvin kiinnostunut siitä, että kemikaalit ruoassa eivät ylitä niille annettuja raja-arvoja. Siis ettei ruoastamme löydy liikaa torjunta-aineita, myrkkyjä, antibiootteja, hormoneita tai mitään muutakaan. Siinä ne standardit sitten olivatkin. Missä ovat muut standardit? Maahantuojan velvollisuus tutkia minkälaisessa pellossa tuotu vilja on kasvanut? Ja ettei viljelyyn ole käytetty kastelua alueella, jossa se tuhoaa ympäristöä? Missä on standardit siitä, minkälaisissa olosuhteissa eläimen pitää kasvaa, jotta sen lihaa voidaan tuoda tänne? Tai kuinka paljon antibioottia sen kasvatukseen saa käyttää? Tai miten lähtömaassa otetaan huomioon eläintalouden ympäristövaikutukset?

Niitä standardeja ei ole. Koko juttu on sysätty kuluttajan vastuulle. Kuluttajan pitää itse tehdä päätökset siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei hänen ruokapöytäänsä. Yhteiskunta valvoo vain, ettei sinne tule liikaa myrkkyjä. Homma on ihan ok näin, jos kuluttajalla on käytössä kaikki tieto. Vaan ei ole käytössä. Elintarvikeyhtiöt tekevät kaikkensa hämärryttääkseen ruoan alkuperän. Pakkausmerkintöjen vääntely ja kääntely on sellainen taiteenlaji, että oksat pois. "Valmistettu siellä ja täällä" ei kerro yhtään mitään vaikkapa marinoidun broilerin alkuperästä, kun se marinointi on sitä "valmistamista", ei lihan kasvatus.
Eläimet ovat yhteiskunnan silmissä tuotantomateriaali, jonka alkuperällä ei ole merkitystä. Jos kauppalakien mukaan on ok tuoda Brasiliasta ahtaassa antibiooteilla kasvatettua ja sitten happopestyä broileria, niin sitä saa tuoda ja syödä. Kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyjä. Jos kauppasopimusten mukaan on ok tuoda Chilestä "norjalaista lohta", joka ei ole koskaan Pohjois-Atlanttia nähnytkään, niin sitä saa tuoda. Kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyä. Vehnän alkuperä ei kiinnosta ketään, kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyjä. 

Ja sitten kuluttaja tekee valintansa sen mukaan, mitä taitava brändimarkkinoija hänelle kertoo. Teurastamoyritys Argentiinasta luo miljoonilla mielikuvaa paahtavan auringon alla ruohoa syövästä nautalaumasta joka elelee ja vaeltaa vapaana kunnes mystisesti vain päätyy pihvinä lautaselle. Broilerifirma Suomesta näyttää maalaismaisemaa, muttei koskaan niitä lintuja tai niiden elinolosuhteita. Sikafirmat näyttäisivät jo luopuneen koko pelistä eivätkä mainosta ollenkaan. Ne tinkivät tuotantokustannuksista ja sitten hinnasta. Leipäfirma näyttää kuvaa viljapellosta jossain kauniissa maisemassa, muttei avaa ketjuaan yhtään.

Tätä kaikkea ohjataan miljardiluokan bisneksenä ja yhteiskunnan tuilla. Koko bisnes on mennyt sellaiseksi, että kuluttajan on mahdotonta saada tietoa ostopäätöstensä taakse. Onko ihme, että netti on täynnä huhuja ruokabisneksen epäkohdista? Huhuja syntyy, kun faktaa on mahdotonta saada. Eivät ihmiset tyhmiä ole. Kyllä he tietävät etteivät tiedä. Mutta sitä on vaikeaa prosessoida, onko saatu tiedonmuru oikea tai ei. Tai vaikka olisikin oikea, niin mihin mittakaavaan se pitäisi asettaa.

Tällaisessa toimintaympäristössä toimivat maailman maanviljelijät. Tuet ja isot firmat ohjaavat tuotantoa eikä ketään ei kiinnosta se, kuka ja missä ruoan on tuottanut ja vaikka kiinnostaisikin, sitä on mahdotonta saada selville. 

Yritä tässä sitten kilpailla sellaisia tuotteita vastaan, joita täällä ei saisi edes tuottaa, mutta tänne saa kyllä tuoda. Aika typerää on solmia kauppasopimuksia joiden mukaan emme pysty päättämään kansakuntana sitä, minkälaista ruokaa meille saa tuoda.

]]>
3 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243217-miksi-kauppa-myy-epareiluja-munia-ja-pahoinvointipossua-vol-2#comments Kauppasopimukset Ruokaturvallisuus Standardit Tuoteturvallisuus Thu, 21 Sep 2017 12:22:44 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243217-miksi-kauppa-myy-epareiluja-munia-ja-pahoinvointipossua-vol-2
Ruokakauppa on voimiensa tunnossa, muu ketju heikompi kuin koskaan. http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242687-ruokakauppa-on-voimiensa-tunnossa-muu-ketju-heikompi-kuin-koskaan <p>&quot;On absurdi väite, että kaupan pitäisi maksaa tuottajalle isompi osuus ruuan hinnasta. Olen toiminut 20 vuotta kaupan yrityksissä, eikä vastaani ole tullut yhtään tuottajaa tai tilinumeroa, jolle olisi voinut maksaa vähän enemmän&quot;<br /><br /><br />Näin sanoo <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/kauppa-kommentoi-mt-n-kyselyn-tuloksia-absurdi-v%C3%A4ite-ett%C3%A4-kaupan-pit%C3%A4isi-maksaa-tuottajalle-isompi-osuus-ruuan-hinnasta-1.204730">Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa&nbsp;</a>Päivittäistavarakauppa Ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto. En tiedä minkälainen huumorintaju herralla yleensä on, mutta tämä meni ainakin minulta nyt huumorina ohi. Enemmänkin se kuulosti mahtailulta. Sellaiselta &quot;Mitä ihmettä nää kuluttajat nyt valittavat, ostakaa sitä ruokaa nyt vaan!&quot; -kommentilta. Kauppa piiloutuu teollisuuden selän taakse viljelijöiden ahdingossa, kun kuluttajat jo tietävät totuuden.<br /><br />Ymmärrän kyllä, että väite siitä että kauppa vie liikaa välistä kuulostaa kaupan edustajan mielestä absurdilta. Kun hehän tekevät vain työtään, eivätkä riko lakeja. Heillä on oikeus ostaa sieltä, mistä halvimmalla saavat ja myydä sillä hintaa kuin haluavat. Niin onkin. Ja sitä vasten on absurdia väittää että kauppa tekisi jotain väärin.<br /><br />Kysymys on enemmänkin yhteiskunnallinen ja keskustelunkin olisi oltava sitä. Kauppa nimittäin on Suomessa se instanssi, joka ruoan hinnoittelee. Sillä on siihen laillinen oikeus, mutta kun kaupan tehtävä on tuottaa voittoa ostamisen ja myymisen välistä jäävällä rahalla, niin on aika selvää että se käyttää hinnoitteluvoimaansa mahdollisimman halvalla ostamiseen. Ja kun sillä on suomalaiseen elintarviketeollisuuteen täydellinen ylivalta, ostohinnat laahaavat kustannuskehityksen perässä niin pahoin, että koko suomalainen alkutuotanto on rajussa kriisissä.<br /><br />Toki, jos markkinatalouden perusperiaatteita katsotaan, vika ei ole kaupan vaan suomalaisen elintarviketeollisuuden. Me emme osaa tehdä kansainvälisesti kiinnostavia laatubrändejä. Kaikki elementit meillä siihen olisi olemassa, mutta elintarviketeollisuuden vientiponnistelut ja markkinointibudjetit ja -osaaminen ovat naurettavalla tasolla. Tuotetaan vaan sitä mitä se tuttu kaveri siellä Osuuskaupassa ja Keskossa haluaa. Ja sillä hintaa, mitä he sanovat. Koska kyllä, kauppa sanelee teollisuuden hinnat, vaikka se laillisesti sen tekeekin.<br /><br />Meillä on kovaa vauhtia kasvamassa kolmiosainen ongelma: Alkutuotanto köyhtyy eikä sen infra kehity, teollisuuden neuvotteluvoima heikkenee ja kaupan kasvaa. Kuluttajat taasen maksavat ruokansa kahteen kertaan. Ensin maataloustukina verovaroista ja sitten vielä kaupan kassalla.&nbsp;<br /><br />Tähän ongelmaan ei oikein ole muuta ratkaisua, kuin se, että suomalainen ruoka vihdoin tehtäisiin vientituotteeksi. Ei halvimmaksi bulkiksi, vaan erikoistuotteiksi erikoishintaan. Siellä meillä on mahdollisuus. Sinne me kuuluisimme. Se vain vaatisi ajattelun ja tekemisen muuttamista koko ruokaketjulta. Uskallusta tehdä erilailla, rakentaa uusi järjestelmä jossa tienaajiksi siirtyvät maataloustuottaja ja teollisuus. Kauppa saa sen, mikä sille jää. Nyt asia on päinvastoin.<br /><br />Kari Luodolle vielä tiedoksi: Tilinumeron annan mielelläni. Ota yhteyttä, yhteystiedot ovat julkiset.</p><p><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "On absurdi väite, että kaupan pitäisi maksaa tuottajalle isompi osuus ruuan hinnasta. Olen toiminut 20 vuotta kaupan yrityksissä, eikä vastaani ole tullut yhtään tuottajaa tai tilinumeroa, jolle olisi voinut maksaa vähän enemmän"


Näin sanoo Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Päivittäistavarakauppa Ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto. En tiedä minkälainen huumorintaju herralla yleensä on, mutta tämä meni ainakin minulta nyt huumorina ohi. Enemmänkin se kuulosti mahtailulta. Sellaiselta "Mitä ihmettä nää kuluttajat nyt valittavat, ostakaa sitä ruokaa nyt vaan!" -kommentilta. Kauppa piiloutuu teollisuuden selän taakse viljelijöiden ahdingossa, kun kuluttajat jo tietävät totuuden.

Ymmärrän kyllä, että väite siitä että kauppa vie liikaa välistä kuulostaa kaupan edustajan mielestä absurdilta. Kun hehän tekevät vain työtään, eivätkä riko lakeja. Heillä on oikeus ostaa sieltä, mistä halvimmalla saavat ja myydä sillä hintaa kuin haluavat. Niin onkin. Ja sitä vasten on absurdia väittää että kauppa tekisi jotain väärin.

Kysymys on enemmänkin yhteiskunnallinen ja keskustelunkin olisi oltava sitä. Kauppa nimittäin on Suomessa se instanssi, joka ruoan hinnoittelee. Sillä on siihen laillinen oikeus, mutta kun kaupan tehtävä on tuottaa voittoa ostamisen ja myymisen välistä jäävällä rahalla, niin on aika selvää että se käyttää hinnoitteluvoimaansa mahdollisimman halvalla ostamiseen. Ja kun sillä on suomalaiseen elintarviketeollisuuteen täydellinen ylivalta, ostohinnat laahaavat kustannuskehityksen perässä niin pahoin, että koko suomalainen alkutuotanto on rajussa kriisissä.

Toki, jos markkinatalouden perusperiaatteita katsotaan, vika ei ole kaupan vaan suomalaisen elintarviketeollisuuden. Me emme osaa tehdä kansainvälisesti kiinnostavia laatubrändejä. Kaikki elementit meillä siihen olisi olemassa, mutta elintarviketeollisuuden vientiponnistelut ja markkinointibudjetit ja -osaaminen ovat naurettavalla tasolla. Tuotetaan vaan sitä mitä se tuttu kaveri siellä Osuuskaupassa ja Keskossa haluaa. Ja sillä hintaa, mitä he sanovat. Koska kyllä, kauppa sanelee teollisuuden hinnat, vaikka se laillisesti sen tekeekin.

Meillä on kovaa vauhtia kasvamassa kolmiosainen ongelma: Alkutuotanto köyhtyy eikä sen infra kehity, teollisuuden neuvotteluvoima heikkenee ja kaupan kasvaa. Kuluttajat taasen maksavat ruokansa kahteen kertaan. Ensin maataloustukina verovaroista ja sitten vielä kaupan kassalla. 

Tähän ongelmaan ei oikein ole muuta ratkaisua, kuin se, että suomalainen ruoka vihdoin tehtäisiin vientituotteeksi. Ei halvimmaksi bulkiksi, vaan erikoistuotteiksi erikoishintaan. Siellä meillä on mahdollisuus. Sinne me kuuluisimme. Se vain vaatisi ajattelun ja tekemisen muuttamista koko ruokaketjulta. Uskallusta tehdä erilailla, rakentaa uusi järjestelmä jossa tienaajiksi siirtyvät maataloustuottaja ja teollisuus. Kauppa saa sen, mikä sille jää. Nyt asia on päinvastoin.

Kari Luodolle vielä tiedoksi: Tilinumeron annan mielelläni. Ota yhteyttä, yhteystiedot ovat julkiset.



 

]]>
11 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242687-ruokakauppa-on-voimiensa-tunnossa-muu-ketju-heikompi-kuin-koskaan#comments Kallis ruoka Määräävä markkina-asema Ruokapolitiikka Mon, 11 Sep 2017 11:24:42 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242687-ruokakauppa-on-voimiensa-tunnossa-muu-ketju-heikompi-kuin-koskaan
Tarvitsemme hyvinvointisikaloita! http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242065-tarvitsemme-hyvinvointisikaloita <p>Meillä on meneillään projekti jossa hankitaan osakeannilla, siis joukkoistetulla rahoituksella, pääomaa uuden maataloutta harjoittavan yhtiön perustamiseen. Koko homman jujuna on tehdä yhteiskunnan asettamat maatalouden lainalaisuudet kyseenalaisiksi. Tuottaa ruokaa avoimesti ja eläintä sekä ympäristöä kunnioittaen, ilman maataloustukia.Ruokaosakeyhtiö Maakunto on uuden yrityksen nimi ja osakeanti on parhaillaan käynnissä.&nbsp;</p><p><br />Ensimmäisenä isona tavoitteena on tehdä sikala. Olin eilen illalla tapaamassa sijoittajia ja he kysyivät minulta, että miksi sikala? Eikö hyvin pyörivä kanala riitä?&nbsp;<br /><br />Minäpä kerron miksi sika.<br /><br /><br />Olen suurimman osan iästäni tehnyt töitä sikojen kanssa ja nähnyt kehityksen kaaren 70-luvulta nykypäivään sillä alalla. Ulkoilevat emakot ja vain hetken kiinni olleet porsituskarsinat ovat vaihtuneet ahtaisiin, tiukasti suljettuihin karsinoihin. Joutilasajan pihatot ovat onneksi yleistyneet. Emakot asuvat niissä kuitenkin kolme neljäsosaa ajastaan.<br /><br />Sikatalous Suomessa ei kuitenkaan suin surminkaan halua oikeasti vastata siihen haasteeseen, johon oikeastaan jo kaikkien muiden eläinlajien pitäjät ovat vastanneet. Meillä on laiduntavat naudat, laiduntavat lypsylehmät ja free range -kanat. Ja sitten tietysti luomu. On luomusikaloitakin muutama. Sikasektori kuitenkin yrittää tiukentaa puolustustaan ja kiillottaa kilpeään ja väittää, että sioilla on ensiluokkaiset olosuhteet nykysikaloissa.<br /><br />Ei ole.<br /><br />Yksi lempilausahduksistani on &quot;pitää muistaa, että eläinten hyvinvointi tarkoitaa muutakin, kuin ettei eläin ole sairas&quot;. Sikatalous ei ymmärrä tätä.</p><p>Sikateollisuus yrittää puristaa tuotantoeläimistämme kaikkein älykkäimmän ja sosiaalisimman samaan muottiin kuin broilertuotannon. Minuuttiaikataulutetuksi teollisuudeksi. Ne siat, jotka kasvavat nykyaikaisissa isoissa sikaloissa, eivät voi hyvin.</p><p>Ne elävät ahtaassa, eikä niillä ole mitään tekemistä. Niillä ei ole riittävää mahdollisuutta liikkua. Niiden turhautuminen aiheuttaa stressikäytöstä ja agressiivisuutta. Ne on jalostettu kasvamaan nopeasti ja synnyttämään niin paljon porsaita, että niitä imettäessä ne laihtuvat vaikka saavat syödäkseen optimaalista rehua. Ja kun ne laihtuvat eivätkä pääse liikkumaan imettäessään, makuuhaavat ovat todellisuutta.</p><p><br />Muutama suomalainen sikafarmari on jo lähtenyt tekemään asioita toisin. Minäkin olen kehitellyt kesäpossuilla uutta ja parempaa tapaa tuottaa sianlihaa. Vauhtia tarvitaan vain lisää. Kun ei ole tarjontaa, ei ole kysyntääkään. Ja markkinatalous tämänkin homman ratkaisee. Sianlihaa tuotetaan juuri sillä lailla kuin kuluttaja haluaa. Tähän asti harva kuluttaja on halunnut yhtään mitään, koska sikateollisuus on tarkoituksellisesti jättänyt kertomatta tuotannon varjopuolista yhtään mitään.<br /><br />Ja kuitenkin teurastamoteollisuus tähtää vain ja ainoastaan matalaan hintaan ja mahdollisimman helposti teollisesti prosessoitavaan bulkkilihaan. Tuottajaa en tästä syytä. Tuottaja mukautuu teollisuuden tarpeeseen. Ja teollisuus yrittää miellyttää kauppaa. Ja kauppa haluaa vain halvinta.&nbsp;<br />Kun kysyin kuusi vuotta sitten HK:n edustajalta miksei voitaisi lähteä tuottamaan hyvinvointisikaa, vastaus oli selvä: &quot;Koska sitten koko muu tuotanto olisi pahoinvointisikaa&quot;.<br /><br />Tätä varten Maakunto on perustettu. Kulkemaan edellä. Näyttämään mallia. Moni siankasvattaja haluaisi tehdä asioita eri lailla. Maakunnon pitää näyttää tietä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meillä on meneillään projekti jossa hankitaan osakeannilla, siis joukkoistetulla rahoituksella, pääomaa uuden maataloutta harjoittavan yhtiön perustamiseen. Koko homman jujuna on tehdä yhteiskunnan asettamat maatalouden lainalaisuudet kyseenalaisiksi. Tuottaa ruokaa avoimesti ja eläintä sekä ympäristöä kunnioittaen, ilman maataloustukia.Ruokaosakeyhtiö Maakunto on uuden yrityksen nimi ja osakeanti on parhaillaan käynnissä. 


Ensimmäisenä isona tavoitteena on tehdä sikala. Olin eilen illalla tapaamassa sijoittajia ja he kysyivät minulta, että miksi sikala? Eikö hyvin pyörivä kanala riitä? 

Minäpä kerron miksi sika.


Olen suurimman osan iästäni tehnyt töitä sikojen kanssa ja nähnyt kehityksen kaaren 70-luvulta nykypäivään sillä alalla. Ulkoilevat emakot ja vain hetken kiinni olleet porsituskarsinat ovat vaihtuneet ahtaisiin, tiukasti suljettuihin karsinoihin. Joutilasajan pihatot ovat onneksi yleistyneet. Emakot asuvat niissä kuitenkin kolme neljäsosaa ajastaan.

Sikatalous Suomessa ei kuitenkaan suin surminkaan halua oikeasti vastata siihen haasteeseen, johon oikeastaan jo kaikkien muiden eläinlajien pitäjät ovat vastanneet. Meillä on laiduntavat naudat, laiduntavat lypsylehmät ja free range -kanat. Ja sitten tietysti luomu. On luomusikaloitakin muutama. Sikasektori kuitenkin yrittää tiukentaa puolustustaan ja kiillottaa kilpeään ja väittää, että sioilla on ensiluokkaiset olosuhteet nykysikaloissa.

Ei ole.

Yksi lempilausahduksistani on "pitää muistaa, että eläinten hyvinvointi tarkoitaa muutakin, kuin ettei eläin ole sairas". Sikatalous ei ymmärrä tätä.

Sikateollisuus yrittää puristaa tuotantoeläimistämme kaikkein älykkäimmän ja sosiaalisimman samaan muottiin kuin broilertuotannon. Minuuttiaikataulutetuksi teollisuudeksi. Ne siat, jotka kasvavat nykyaikaisissa isoissa sikaloissa, eivät voi hyvin.

Ne elävät ahtaassa, eikä niillä ole mitään tekemistä. Niillä ei ole riittävää mahdollisuutta liikkua. Niiden turhautuminen aiheuttaa stressikäytöstä ja agressiivisuutta. Ne on jalostettu kasvamaan nopeasti ja synnyttämään niin paljon porsaita, että niitä imettäessä ne laihtuvat vaikka saavat syödäkseen optimaalista rehua. Ja kun ne laihtuvat eivätkä pääse liikkumaan imettäessään, makuuhaavat ovat todellisuutta.


Muutama suomalainen sikafarmari on jo lähtenyt tekemään asioita toisin. Minäkin olen kehitellyt kesäpossuilla uutta ja parempaa tapaa tuottaa sianlihaa. Vauhtia tarvitaan vain lisää. Kun ei ole tarjontaa, ei ole kysyntääkään. Ja markkinatalous tämänkin homman ratkaisee. Sianlihaa tuotetaan juuri sillä lailla kuin kuluttaja haluaa. Tähän asti harva kuluttaja on halunnut yhtään mitään, koska sikateollisuus on tarkoituksellisesti jättänyt kertomatta tuotannon varjopuolista yhtään mitään.

Ja kuitenkin teurastamoteollisuus tähtää vain ja ainoastaan matalaan hintaan ja mahdollisimman helposti teollisesti prosessoitavaan bulkkilihaan. Tuottajaa en tästä syytä. Tuottaja mukautuu teollisuuden tarpeeseen. Ja teollisuus yrittää miellyttää kauppaa. Ja kauppa haluaa vain halvinta. 
Kun kysyin kuusi vuotta sitten HK:n edustajalta miksei voitaisi lähteä tuottamaan hyvinvointisikaa, vastaus oli selvä: "Koska sitten koko muu tuotanto olisi pahoinvointisikaa".

Tätä varten Maakunto on perustettu. Kulkemaan edellä. Näyttämään mallia. Moni siankasvattaja haluaisi tehdä asioita eri lailla. Maakunnon pitää näyttää tietä.

]]>
7 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242065-tarvitsemme-hyvinvointisikaloita#comments Kumppanuusmaatalous maatalous Ruokapolitiikka Tue, 29 Aug 2017 16:59:29 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242065-tarvitsemme-hyvinvointisikaloita
Tiedä mistä puhut, tiedä mitä syöt! http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241711-tieda-mista-puhut-tieda-mita-syot <p>Rakas poliitikko!<br /><br />Sinulle lienee eittämättä tuttu tilanne se, että teet kevättalvisessa räntäsateessa kampanjaa Perämetsän Karhunpainijoiden toritapahtumassa ja sinulta tulee tinkaamaan mielipidettä itseään syvästi koskettavasta asiasta MAANVILJELIJÄ! Sitten yrität kaivaa joskus kampanjan alkumetreillä mietitystä patenttivastausvarastosta mitä se pikkuserkku, joka pitää Vieremällä lypsykarjatilaa taas sanoikaan tästä aiheesta kolme vuotta sitten istuessasi kesälomareissulla hänen rantasaunallaan.<br /><br />Eihän siitä mitään tule. Vastaus on päälleliimattu eikä mitenkään uskottava. Maalainen haistaa kaukaa ettet ymmärrä hänen ongelmistaan tuon taivaallista.<br /><br />Minä olen nyt myymässä sinulle ratkaisua asiaan. Ruokaosakeyhtiö Maakunnon osakeanti on parhaillaan käynnissä! Ostamalla äänivaltaisen A-osakkeen pääset olemaan niin maanviljelijä kuin vain voi maanviljelijä olla tarvitsematta laittaa lantsareita jalkaan. Kumisaapasosasto on firmassa erikseen. Mutta omistaminen, se on maanviljelystä aidoimmillaan!<br /><br />Ei arvosta maalainen sitä, että sinulla on serkku Alajärvellä lypsämässä. Ei arvosta sitäkään, että olet kerran ollut uudet Valtran haalarit päällä auttamassa olkien jaossa varsinaissuomalaisessa sikalassa. Mutta kun sanot, että omistat maatilaa, niin kyllä tärähti kunnioitus käyntiin!<br /><br />Kaikkein eniten tämä omistaminen auttaa sinua kuitenkin omassa leipätyössäsi. Kun arvioit, minkälaisia vaikutuksia kulloinkin tehtävällä päätöksellä on kotimaiseen maatalouteen, on helppo samaistua oman maatilan kautta. Tai soittaa sille tutulle Maakunnon hallituksessa olevalle talousosaajalle ja kysyä. Ei tule etujärjestöjen edunvalvontapuheita sieltä. Tulee tiukkaa faktaa.&nbsp;<br /><br />Tämä tarjous on validi myös talousliberaaleille. Ruokaosakeyhtiö Maakunto aikoo nimittäin tuottaa kaiken ruokansa ILMAN MAATALOUSTUKIA ja vielä kannattavasti. Juhana Vartiainen ja Mikko Kiesiläinen, nyt toimeen, vanha kinastelukumppanini Antero Vartia on jo luvannut näet osakkeen merkitä. Kuitenkin on tämä myös solidaarisuuspuolelle profiloituneelle poliitikolle ihan helppo juttu: Maakunto on yhteiskunnallinen yritys, jonka voitoista puolet palautetaan yhtiön tarkoitusta tukevaan työhön, joko yritykseen itseensä, tai lahjoituksena muualle siis.<br /><br />Samoin sopii tämä eläintensuojelijoille, kun tarkoitus on tehdä maataloutta eläintä kunnioittaen, ei riistäen. &nbsp;<br /><br /><br />Mutta ihan jokaiselle poliitikolle tämä olisi oikeasti oiva tapa sivistää itseään. Ja halvempi, kuin se eduskunnan kassasta maksettava konsultti, jonka puheista ette kuitenkaan ymmärrä mitään ja josta selviää myöhemmin, että sehän on hakemassa juuri kansliapäällikön virkaa maatalousministeriössä.<br /><br />Siis: Vasemmisto, oikeisto, keskusta, vihreät ja ruotsalaiset (ja Ajatuspaja Libera myös):<br /><br />Kipin kapin osoitteeseen <a href="http://www.maakunto.fi">www.maakunto.fi</a> ja osakkeita merkkaamaan!<br /><br />Saa sinne mennä muutkin. Kannattaakin mennä. Se on hyvä juttu!<br /><br /><br /><br />P.S. Meillä on osakeyhtiön hallinnossa juuri nyt kädet täynnä työtä tämän ainutlaatuisen projektin kanssa ja keskustelemme sosiaalisessa mediassa aktiivisesti, joten tällä kertaa jätän blogitekstistä kommentointimahdollisuuden pois.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rakas poliitikko!

Sinulle lienee eittämättä tuttu tilanne se, että teet kevättalvisessa räntäsateessa kampanjaa Perämetsän Karhunpainijoiden toritapahtumassa ja sinulta tulee tinkaamaan mielipidettä itseään syvästi koskettavasta asiasta MAANVILJELIJÄ! Sitten yrität kaivaa joskus kampanjan alkumetreillä mietitystä patenttivastausvarastosta mitä se pikkuserkku, joka pitää Vieremällä lypsykarjatilaa taas sanoikaan tästä aiheesta kolme vuotta sitten istuessasi kesälomareissulla hänen rantasaunallaan.

Eihän siitä mitään tule. Vastaus on päälleliimattu eikä mitenkään uskottava. Maalainen haistaa kaukaa ettet ymmärrä hänen ongelmistaan tuon taivaallista.

Minä olen nyt myymässä sinulle ratkaisua asiaan. Ruokaosakeyhtiö Maakunnon osakeanti on parhaillaan käynnissä! Ostamalla äänivaltaisen A-osakkeen pääset olemaan niin maanviljelijä kuin vain voi maanviljelijä olla tarvitsematta laittaa lantsareita jalkaan. Kumisaapasosasto on firmassa erikseen. Mutta omistaminen, se on maanviljelystä aidoimmillaan!

Ei arvosta maalainen sitä, että sinulla on serkku Alajärvellä lypsämässä. Ei arvosta sitäkään, että olet kerran ollut uudet Valtran haalarit päällä auttamassa olkien jaossa varsinaissuomalaisessa sikalassa. Mutta kun sanot, että omistat maatilaa, niin kyllä tärähti kunnioitus käyntiin!

Kaikkein eniten tämä omistaminen auttaa sinua kuitenkin omassa leipätyössäsi. Kun arvioit, minkälaisia vaikutuksia kulloinkin tehtävällä päätöksellä on kotimaiseen maatalouteen, on helppo samaistua oman maatilan kautta. Tai soittaa sille tutulle Maakunnon hallituksessa olevalle talousosaajalle ja kysyä. Ei tule etujärjestöjen edunvalvontapuheita sieltä. Tulee tiukkaa faktaa. 

Tämä tarjous on validi myös talousliberaaleille. Ruokaosakeyhtiö Maakunto aikoo nimittäin tuottaa kaiken ruokansa ILMAN MAATALOUSTUKIA ja vielä kannattavasti. Juhana Vartiainen ja Mikko Kiesiläinen, nyt toimeen, vanha kinastelukumppanini Antero Vartia on jo luvannut näet osakkeen merkitä. Kuitenkin on tämä myös solidaarisuuspuolelle profiloituneelle poliitikolle ihan helppo juttu: Maakunto on yhteiskunnallinen yritys, jonka voitoista puolet palautetaan yhtiön tarkoitusta tukevaan työhön, joko yritykseen itseensä, tai lahjoituksena muualle siis.

Samoin sopii tämä eläintensuojelijoille, kun tarkoitus on tehdä maataloutta eläintä kunnioittaen, ei riistäen.  


Mutta ihan jokaiselle poliitikolle tämä olisi oikeasti oiva tapa sivistää itseään. Ja halvempi, kuin se eduskunnan kassasta maksettava konsultti, jonka puheista ette kuitenkaan ymmärrä mitään ja josta selviää myöhemmin, että sehän on hakemassa juuri kansliapäällikön virkaa maatalousministeriössä.

Siis: Vasemmisto, oikeisto, keskusta, vihreät ja ruotsalaiset (ja Ajatuspaja Libera myös):

Kipin kapin osoitteeseen www.maakunto.fi ja osakkeita merkkaamaan!

Saa sinne mennä muutkin. Kannattaakin mennä. Se on hyvä juttu!



P.S. Meillä on osakeyhtiön hallinnossa juuri nyt kädet täynnä työtä tämän ainutlaatuisen projektin kanssa ja keskustelemme sosiaalisessa mediassa aktiivisesti, joten tällä kertaa jätän blogitekstistä kommentointimahdollisuuden pois.

]]>
0 Antero Vartia Eläinsuojelu Juhana Vartiainen maatalous Tue, 22 Aug 2017 15:02:23 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241711-tieda-mista-puhut-tieda-mita-syot
Kaiken maailman kotkotuksia. -Ruokaosakeyhtiö Maakunto http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240667-kaiken-maailman-kotkotuksia-ruokaosakeyhtio-maakunto <p>Ajattelin kirjoittaa ja kertoa mitä IHMETTÄ me täällä Someron savimailla oikein puuhaamme.<br /><br /><br />Olemme perustaneet yrityksen. Ruokaosakeyhtiö Maakunto laitettiin sille nimeksi. Lyhykäisyydessään idea on se, että minä myyn maatilani yhtiölle, yhtiön omistavat kuluttajat ja minä olen heillä töissä.<br /><br /><br />Miksi kummassa haluan näin tehdä ja miksi kummassa kukaan haluaisi sijoittaa rahojaan maatilaan? Koska se on tapa yrittää saada jotain järkeä nykyiseen ruoantuotannon ja -kaupan tilanteeseen Suomessa ja oikeastaan kaikissa länsimaissa. Nykyinen systeemi, jossa kauppa ja teollisuus sanelee hinnat ja yhteiskunta maksaa sitten viljelijän palkan maataloustukina, on kestämätön. Se on viimeisten vuosikymmenten aikana vinouttanut koko alan niin, että ruoan tuottajahinta alenee ja hinta kaupassa nousee koko ajan. Sille on tehtävä loppu!<br /><br />Tämä varsin uskalias projekti on minun vastaukseni asiaan. Vuosi sitten aloin kysellä asiakkailtani mitä mieltä he olisivat tällaisesta jutusta ja innostus oli varsin suurta. Tiedostin toki, että alkuinnostuksesta ja periaatteessa kannattamisesta on pitkä matka toteutuneeseen sijoitukseen, mutta päätin rohkeasti kokeilla. Minulla kun ei rutiköyhänä miehenä ole juurikaan hävittävää.<br /><br />Maatalous on järkyttävän pääomavaltaista liiketoimintaa. Sen takaisinmaksuajat investoinneille liikkuvat kymmenissä vuosissa. Peltohehtaarin hinta Etelä-Suomessa on helposti viisitoista tuhatta euroa ja vaikkapa kanalan rakennuskustannukset voivat olla miljoonan. Tällä hetkellä vain ani harva uskaltaa rakentaa uutta. Tai vaikka uskaltaisikin, niin rahoitusta ei meinaa saada. Pankit eivät usko oikein mihinkään maatalouteen enää. Ja kuitenkin maatalous on se, joka tekee sen jokapäiväisen leivän.</p><p><br />Maakunnon malli tuo tähän muutosta: joukkoistetulla rahoituksella maatilat pääsevät eteenpäin ja samalla kuluttajat voivat päättää minkälaista maataloutta he tähän maahan haluavat. Rahoitusta saavat oletettavasti ne tilat, joiden tuotantotapa kuluttajaa -eli sijoittajaa- miellyttää. Maakunto on siis sijoittajalleen -sille tavalliselle kuluttajalle- ihan oikea mahdollisuus vaikuttaa.<br /><br /><br />Ruuan tuotannolle se taasen on mahdollisuus kehittyä. Kuunnella aidosti sitä mitä kuluttajat, ne asiakkaat, haluavat. Mikä voisi olla sen aidompi yhteys ruuan tuottajan ja syöjän välillä kuin se, että ne ovat yksi ja sama ihminen? Kaikki väliaidat ja huutelupuskat on poistettu. Maatalous reagoi aivan suoraan siihen, mitä omistajat haluavat.<br /><br /><br /><br /><br />Roomalainen filosofi Lucius Annaeus Seneca lausahti:<br /><br />&rdquo; <em>Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat edellisiä.&rdquo; </em></p><p>&nbsp;</p><p><br />Maakunto menee nyt lujasti siinä ensimmäisessä ryhmässä. Tiedän, että aika monella maatilalla seurataan tätä henkeä pidätellen. Jos tämä onnistuu, muutkin uskaltavat yrittää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajattelin kirjoittaa ja kertoa mitä IHMETTÄ me täällä Someron savimailla oikein puuhaamme.


Olemme perustaneet yrityksen. Ruokaosakeyhtiö Maakunto laitettiin sille nimeksi. Lyhykäisyydessään idea on se, että minä myyn maatilani yhtiölle, yhtiön omistavat kuluttajat ja minä olen heillä töissä.


Miksi kummassa haluan näin tehdä ja miksi kummassa kukaan haluaisi sijoittaa rahojaan maatilaan? Koska se on tapa yrittää saada jotain järkeä nykyiseen ruoantuotannon ja -kaupan tilanteeseen Suomessa ja oikeastaan kaikissa länsimaissa. Nykyinen systeemi, jossa kauppa ja teollisuus sanelee hinnat ja yhteiskunta maksaa sitten viljelijän palkan maataloustukina, on kestämätön. Se on viimeisten vuosikymmenten aikana vinouttanut koko alan niin, että ruoan tuottajahinta alenee ja hinta kaupassa nousee koko ajan. Sille on tehtävä loppu!

Tämä varsin uskalias projekti on minun vastaukseni asiaan. Vuosi sitten aloin kysellä asiakkailtani mitä mieltä he olisivat tällaisesta jutusta ja innostus oli varsin suurta. Tiedostin toki, että alkuinnostuksesta ja periaatteessa kannattamisesta on pitkä matka toteutuneeseen sijoitukseen, mutta päätin rohkeasti kokeilla. Minulla kun ei rutiköyhänä miehenä ole juurikaan hävittävää.

Maatalous on järkyttävän pääomavaltaista liiketoimintaa. Sen takaisinmaksuajat investoinneille liikkuvat kymmenissä vuosissa. Peltohehtaarin hinta Etelä-Suomessa on helposti viisitoista tuhatta euroa ja vaikkapa kanalan rakennuskustannukset voivat olla miljoonan. Tällä hetkellä vain ani harva uskaltaa rakentaa uutta. Tai vaikka uskaltaisikin, niin rahoitusta ei meinaa saada. Pankit eivät usko oikein mihinkään maatalouteen enää. Ja kuitenkin maatalous on se, joka tekee sen jokapäiväisen leivän.


Maakunnon malli tuo tähän muutosta: joukkoistetulla rahoituksella maatilat pääsevät eteenpäin ja samalla kuluttajat voivat päättää minkälaista maataloutta he tähän maahan haluavat. Rahoitusta saavat oletettavasti ne tilat, joiden tuotantotapa kuluttajaa -eli sijoittajaa- miellyttää. Maakunto on siis sijoittajalleen -sille tavalliselle kuluttajalle- ihan oikea mahdollisuus vaikuttaa.


Ruuan tuotannolle se taasen on mahdollisuus kehittyä. Kuunnella aidosti sitä mitä kuluttajat, ne asiakkaat, haluavat. Mikä voisi olla sen aidompi yhteys ruuan tuottajan ja syöjän välillä kuin se, että ne ovat yksi ja sama ihminen? Kaikki väliaidat ja huutelupuskat on poistettu. Maatalous reagoi aivan suoraan siihen, mitä omistajat haluavat.




Roomalainen filosofi Lucius Annaeus Seneca lausahti:

Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat edellisiä.”

 


Maakunto menee nyt lujasti siinä ensimmäisessä ryhmässä. Tiedän, että aika monella maatilalla seurataan tätä henkeä pidätellen. Jos tämä onnistuu, muutkin uskaltavat yrittää.

]]>
2 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240667-kaiken-maailman-kotkotuksia-ruokaosakeyhtio-maakunto#comments Innovaatiota maatalous Omistus Sun, 30 Jul 2017 09:11:28 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240667-kaiken-maailman-kotkotuksia-ruokaosakeyhtio-maakunto
Keltaisen mekon tapaus http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240584-keltaisen-mekon-tapaus <p>Jos minä olisin asemassa jossa pääsisin isännöimään Venäjän ja Suomen presidenttien tapaamista kokouspaikkakunnan edustajana, miettisin varmasti hyvin tarkasti mitä laitan päälleni. Jos sitten pääsisin otsikoihin sen vuoksi miltä näytän, olisi sata varmaa että pukeutumiseni on epäonnistunutta.&nbsp;<br /><br />Mutta mutta...<br /><br />Tänään Ilta-Sanomat otsikoi presidenttien tapaamisesta näin: &quot;Keltamekkoinen nainen varasti huomion Olavinlinnan laiturilla &ndash; Putinin vieressä myös illallisella&quot;.<br /><br />Kyseessä oli tietenkin Savonlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Hanna Kosonen. Hänkin oli varmasti miettinyt tarkkaan mitä päälleen laittaa. Olisi kummallista, jos ei olisi miettinyt. Lopputuloksena oli siis melko kevyt kesäisen keltainen mekko. Varsin tyylikäs, edustava ja tilanteeseen sopiva kokonaisuus.<br /><br />Minun valintani olisi ollut mahdollisimman tyylikäs tumma puku. Ei siksi, että se olisi mielestäni paras mahdollinen kesäisen tapaamisen vaatetus, vaan siksi, että sitä miespoliitikolta odotetaan. Länsimaissa ei varmaankaan ole toista maata, jossa nähdään valtiojohtajien tapaamisesta kertovan jutun otsikon arvoiseksi naispuolisen poliitikon mekko. Paitsi ehkä Saksa. He ovat siellä jo niin tottuneet jakkupukuiseen liittokansleriin.&nbsp;<br /><br />Herätkää nyt jo lööppilehdistö! Te teette paskaa journalismia! Te olette seksistisiä! Jos ette keksi mitään muuta tapaa saada tuloja, kuin naispuolisen poliitikon vaatetus, ei teille oikeasti kuulu niitä tuloja.<br /><br />En ole koskaan pitänyt itseäni feministinä. Olen kuitenkin vankkumaton tasa-arvon kannattaja. Vierastan vain kaikkia ismejä.<br /><br />Mutta jos se, että tällainen journalismi saa minut raivoihini on feminismiä, niin kyllä: MINÄ OLEN FEMINISTI ja vaadin suomalaista lehdistöä viimein tekemään journalismia ammattiylpeydellä! Tekemään uutisointia joka myy siksi, että se tarjoaa uusia näkökulmia ja tietoja, on kriittistäkin.<br /><br />Hävettääkö teitä yhtään siellä IS:n toimituksessa?&nbsp;<br /><br />Pitäisi hävettää.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos minä olisin asemassa jossa pääsisin isännöimään Venäjän ja Suomen presidenttien tapaamista kokouspaikkakunnan edustajana, miettisin varmasti hyvin tarkasti mitä laitan päälleni. Jos sitten pääsisin otsikoihin sen vuoksi miltä näytän, olisi sata varmaa että pukeutumiseni on epäonnistunutta. 

Mutta mutta...

Tänään Ilta-Sanomat otsikoi presidenttien tapaamisesta näin: "Keltamekkoinen nainen varasti huomion Olavinlinnan laiturilla – Putinin vieressä myös illallisella".

Kyseessä oli tietenkin Savonlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Hanna Kosonen. Hänkin oli varmasti miettinyt tarkkaan mitä päälleen laittaa. Olisi kummallista, jos ei olisi miettinyt. Lopputuloksena oli siis melko kevyt kesäisen keltainen mekko. Varsin tyylikäs, edustava ja tilanteeseen sopiva kokonaisuus.

Minun valintani olisi ollut mahdollisimman tyylikäs tumma puku. Ei siksi, että se olisi mielestäni paras mahdollinen kesäisen tapaamisen vaatetus, vaan siksi, että sitä miespoliitikolta odotetaan. Länsimaissa ei varmaankaan ole toista maata, jossa nähdään valtiojohtajien tapaamisesta kertovan jutun otsikon arvoiseksi naispuolisen poliitikon mekko. Paitsi ehkä Saksa. He ovat siellä jo niin tottuneet jakkupukuiseen liittokansleriin. 

Herätkää nyt jo lööppilehdistö! Te teette paskaa journalismia! Te olette seksistisiä! Jos ette keksi mitään muuta tapaa saada tuloja, kuin naispuolisen poliitikon vaatetus, ei teille oikeasti kuulu niitä tuloja.

En ole koskaan pitänyt itseäni feministinä. Olen kuitenkin vankkumaton tasa-arvon kannattaja. Vierastan vain kaikkia ismejä.

Mutta jos se, että tällainen journalismi saa minut raivoihini on feminismiä, niin kyllä: MINÄ OLEN FEMINISTI ja vaadin suomalaista lehdistöä viimein tekemään journalismia ammattiylpeydellä! Tekemään uutisointia joka myy siksi, että se tarjoaa uusia näkökulmia ja tietoja, on kriittistäkin.

Hävettääkö teitä yhtään siellä IS:n toimituksessa? 

Pitäisi hävettää.

 

]]>
46 http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240584-keltaisen-mekon-tapaus#comments Feminismi Kesämekko Presidentti Niinistö Presidentti Putin Thu, 27 Jul 2017 22:33:34 +0000 Mikko Välttilä http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240584-keltaisen-mekon-tapaus