Nykypäivän maaorjat
Suomalaista ruokaa kehutaan maailmalla juuri nyt. Ja ihan syystä. Ravintoloiden ja keittiöpäälliköiden taso on viimeisten parin vuosikymmenen aikana noussut ihan maailman kärkeen. Ala on "kuuma".
Minä täällä savisen pellon laidalla heiluttelen kättäni
Minä täällä savisen pellon laidalla heiluttelen kättäni ja yritän saada edes pienen osan julkkiskokkien kultaisesta loisteesta myös tänne ruoan lähteille. Ei nimittäin ole vahinko, että samaan aikaan ravintoloiden kultaisen kauden kanssa myös ruoan pienjalostajat ovat nostaneet tasoaan rajusti, sitä ei vain ole vielä juurikaan noteerattu.
Oma työmaani on pyörittää yritystä, joka toimii markkinoinnin ja myynnin alustana sekä nettikauppana kotimaisille ruoan tuottajille ja jalostajille, niille vähän pienemmille ja paremmille.
En tippaakaan kadehdi ravintoloitsijoiden työmaata, enkä halua heiltä mitään pois. Ehei, työ on hektistä ja kuluttavaa, vain harva onnistuu lyömään oman kuppilansa sinne kärkikaartiin ja kilpailu on kireää. Taloudellinen menestys seuraa vielä harvempia kuin kulinaristinen kuuluisuus. Onneksi sentään joillain myös kukkaro hieman paisuu.
Elän toivossa, että ne pienet ja hennot merkit joita lähinnä isojen kaupunkien ja varsinkin pääkaupungin ravintoloiden menestys on nostanut, jatkuisivat ja voimistuisivat. Ne merkit meille tänne rehusiilojen varjoon ovat siis hyvien, oikeasti erikoistuneiden ruokapajojen kysynnän kasvu ravintoloiden imussa.
Viitisen vuotta olen nyt seurannut oikeasti maamme parhaiden ruokapajojen toimintaa hyvin läheltä. Tutustunut tekijöihin, joiden kaltaisia vielä kymmenen vuotta sitten ei oikein osattu uneksia olevan olemassakaan. On karjankasvattajaa, jolla on kaksi johtotähteä: ympäristö ja lihan laatu, eläinten hyvinvointia unohtamatta, broilerfarmia, jossa linnut kasvavat hitaammin ja saavat ulkoilla ympäri vuoden, on pienmeijeriä joka hakee omaa paikkaansa lypsylehmien paremmalla ruokinnalla joka maistuu sitten kyllä maidossa ja juustoissa. Sitten on leipureita, joiden tuotteet ovat huippuerikoistuneita: ruisleipää muinaisrukiista juureen leivottuna, perunarieskaa, jossa kilossa rieskaa on reilusti yli kilo perunaa. Lista on pitkä.
Omassa verkostossani on yli kaksikymmentä oman alansa huippua. Meitä yhdistää monta asiaa. Me kaikki uskomme huippulaatuun, parhaaseen makuun ja eettis-ekologiseen tapaan tehdä asioita. Ja meidän kaikkien yritykset ovat pieniä ja isolle yleisölle lähes näkymättömiä. Ennenkaikkea me olemme rutiköyhiä.
Kun kulkee pitkin maaseutua, ei välttämättä tule aina mieleen, että tuollakin talossa asuu persaukisia.
Kun kulkee pitkin maaseutua, ei välttämättä tule aina mieleen, että tuollakin talossa asuu persaukisia. Talot ovat isoja, pihat hyvin hoidettuja, parkissa on parikin autoa. Haluaisin kertoa tässä sen toisen totuuden meistä, jotka sitä ihan parasta suomalaista ruokaa tuotamme ja myymme. Kaikki seuraavat kertomani asiat ovat keskusteluista joita olen käynyt muiden ruoan tuottajien kanssa ihan lähiaikoina.
Eräs pariskunta osti maatilansa, investoi jatkojalostukseen ja onnistui kasvattamaan asiakaskuntaansa upeasti. Kauppa käy. Kaikki mitä saadaan tehtyä myydään heti. Eikä heillä ole kahteen vuoteen ollut varaa edes ostaa vaatteita.
Toinen, pitkän linjan lähiruoantuottaja sanoo suoraan, että hän on viisitoista vuotta elänyt vaimonsa palkkatulojen siivellä. Tämä samaan aikaan, kun hänellä on tuotannossa töissä viisi tai kuusi ihmistä koko ajan ja myynti on tehokasta ja koko eteläisen Suomen laajuista.
Kolmas, nuori yrittäjäperhe, on saanut juuri valmiiksi omat tuotantotilansa. Tuote on parasta a-ryhmää. Isäntä joutui palaamaan palkka- ja samalla reissutöihin, emäntä tekee tuotannon käytännössä yksin ja hoitaa lapset siihen päälle. 16-tuntisen päivän lisäksi hän miettii vakavasti menevänsä vielä vieraalle töihin, että saisi jostain edes muutaman satasen säännöllistä tuloa.
Neljäs perhe myi juuri koko omaisuutensa selvitäkseen veloistaan ja pystyäkseen jatkamaan yritystään.
Tällaista, hyvät lukijat, on sen eritäin hyvän suomalaisen ruoan tuotanto. Ihan kaikki on kiinni työssä. Perhe venyy, parisuhde kestää jos kestää, töitä tehdään älyttömiä määriä. Velkataakka ei silti pienene, hyvä jos perheelle riittää ruokaa edes. Tällaisessa arjessa me tuotamme raaka-aineita keittiöihin ja koteihin. Kukaan meistä ei uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, jos ei enää jaksa aamulla nousta ja lähteä töihin. Jokaisella on tiedossa, että silloin menee kaikki. Koti ja työ yhdellä kerralla. Unelmat myös. Ja velkaa jää niin paljon, ettei sitä ikinä palkkatyöllä saa maksettua, vaikka sellaisen onnistuisi omalla osaamisellaan saamaan.
Miksi tilanne sitten on tällainen? Koska kustannukset ovat nousseet kymmenessä vuodessa 60-70% ja myyntihinnat vain 20%. Pieni, mutta laadukas ruoan tuotanto ei ole ala jota kukaan haluaisi rahoittaa. Pankit kiertävät persaukiset kaukaa, eivätkä nollakatteiset yritykset todellakaan ole sijoittajien listan ylädesiilissä. Jokainen tietämäni yritys on alirahoitettu ja jollei vaikeuksissa, niin ainakin heikohkossa taloudellisessa tilanteessa. Onneksi korot ovat alhaalla toistaiseksi.
Minusta tuntuu, että tässä on käynnissä Linnaa, tai paremminkin ehkä Rokkaa, mukaillen "Se on tään puolustussovan ratekia: Jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? "
Joko tässä maassa on jonain päivänä kymmenittäin hymyileviä ja menestyviä, varakkaitakin lähiruokatehtailijoita, tai sitten krematorioihin pitää lisätä pari katalysaattoria väliin, kun saappaat jalassa lähteneiden mustat nokialaiset käryävät koko ajan.
"Jos hyö mitä syntilöit on tehneet, nii anna sie taivaa äijä heil anteeks. Mut pijä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa just."
Syitä lienee:
– Jakeluporras liian keskittynyttä eli monopolit ja kartellit jyllää.
– Kuluttaja (osa joutuu) hyväksyy ’HooKooBlöö’-tason eikä maksa laadusta.
Ainoa ratkaisija on kuluttaja. Politikot eivät välitä tai heillä on jokin muu viiteryhmä, eivätkä näin näe metsää puilta.
Kuluttaja tarvitsee sinunlaisia jakelun kehittäjiä, Mikko. Unohtamatta kavereitasi. Muuten eivät nämä hosupellet/kuluttajat herää.
Mitään muuta tietä ei näy olevan näköpiirissä.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka täällä on mahdotonta keskustella maatalousasioista rationaalisesti, niin kysyn silti mihin nämä prosenttisi perustuvat:
”Miksi tilanne sitten on tällainen? Koska kustannukset ovat nousseet kymmenessä vuodessa 60-70% ja myyntihinnat vain 20%.”
Toisaalla ministeri Leppä esittelee ilman lähteitä prosentteja seuraavasti:
”Ongelma tässä on se, että kun tuottajien tuotantokustannukset ovat kasvaneet 15 vuoden aikana keskimäärin 50 prosenttia, tuottajahinnat ovat kasvaneet vain 17 prosenttia.”
Kävin katsomassa Luken tilastoja. Katsotaan tuo esittämäsi kymmenen vuoden aikajakso – viimeisin valmistunut kannattavuuskirjanpito on vuodelta 2016.
Vuosi 2006: Myyntitulot 55 400 euroa, muuttuvat ja kiinteät kustannukset 97 320 euroa
Vuosi 2016: Myyntitulot 86 700 euroa, muuttuvat ja kiinteät kustannukset 141 800 euroa.
Tuosta voidaan laskea kustannusten nousseen kymmenessä vuodessa 45,7% ja myyntitulojen 36,1%. Ilman muuta huono suunta, mutta aivan toista kuin julkisuudessa esitetyt luvut.
Jos otetaan mukaan tuet, niin päästään siihen, että samalla aikavälillä liikevaihto on noussut 38,5%. Edelleen toki vähemmän kuin kustannukset, mutta puhutaan 7,2% erosta eikä lähelläkään väittämien tasosta.
Luvut edustavat suomalaisen tilan keskiarvoja ja niistä ei löydä tukea noin radikaalille kustannusnousulle suhteessa myyntiin. Joten mistä nämä luvut oikein tulevat?
Ilmoita asiaton viesti
Tietämätön kysyy: Eikös tukia ole aika lailla höylätty näinä vuosina? Ja maksetaanko tukia kaikille?
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Pari huomiota: Kirjoitukseni koski jatkojalostusta, ei niinkään itse maataloutta. Siihen ei voi laskea tukia mukaan, koska niitä ei ole.
Ja toiseksi, kannattavuuskirjanpitotilat eivät ehkä ole ihan edustava otanta kentästä. Systeemissä mukana olevat ovat kiinnostuneimpia ja ehkä osaavimpia taliushallinnassa. Hyvä niin, kaikkien kuuluisi olla. Mutta ikinä ei jokainen ole yhtä hyvä siinä. Ja toisinpäin: sekin kertoo jitain, että parhailla menee noin heikosti.
Toisaalta, älyttömän hyvää suomalaista juustoa tehdään harvemmin sellaisella tilalla, joka kuuluu parhaiten talouslaskentansa osaaviin tiloihin. Kun sen juustolan rakentaminen on uskon asia, ei laskennan.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä sitten pitäisi muuttaa ja kenen toimesta?
Katselin tuossa MMM:n lähiruokaan liittyviä sivuja ja hankkeista sekä selvityksistä ei ainakaan ole pulaa, mutta ilmeisesti sitten konkretia puuttuu?
https://mmm.fi/kehittamisen-tyokaluja
Suomessa tiloja on noin 50 000 ja kannattavuuskirjanpidossa noin 35 500. Ihan en osta, että siellä olisi taloustaitoiset. Toisaalta kyllä se yrittäjyyden ikävä ilmiö on, että sitä juustolaa perustaessa on pakko katsoa asiaa intohimon lisäksi myös finanssipuolelta. Ei sitä oikein muut voi tehdä ellet sitten tee toisen riskirahalla.
Mistä sitten omat prosenttisi tulevat, kun niitä lukuina blogiin heität?
Ilmoita asiaton viesti
Mistä löysit tuon luvun 35000? Kun just lueskelin ProAgrian juttua, jossa tavoite olisi saada nostettua kannattavuuskirjanpitotilojen määrää 1100:n, jotta otanta olisi riittävän kattava ja tilastollisesti edes jotenkin luotettava?
Ilmoita asiaton viesti
Olet tässä täysin oikeassa ja minä väärässä – anteeksi. Katsoin riviä tiloja edustettuna enkä huomannut riviä tiloja otoksessa, joka on vain 790-800 tilaa.
Mielenkiintoista on, että päätökset perustuvat vahvasti näihin ja itse asiassa ennusteisiin, koska Lukelta varsinainen laskenta kestää noin vuoden.
Minulla on pieni sähköpostivääntö käynnissä ko tilastoijien kanssa, kun vuonna 2015 ennustivat 1700% huonommaksi sikatilojen yrittäjätulon verrattuna toteumaan. Ennuste oli 3000 euroa ja todelline toteuma sikatiloille olikin 54 400 euroa ja se nousi kasvihuonetilojen ohi parhaaksi kaikista kaikista tilamuodoista. Koitan selvittää kuinka luotettavia nämä ennusteet ovat.
En lainkaan kiistä etteikö tilanne ole hankala ja etteikä leipä olisi ohut, mutta ensimmäinen lähtökohta mielestäni on muodostaa aito ja mahdollisimman paikkansapitävä tilannekuva.
Toinen asia, mitä olen kritisoinut on että ko kirjanpidon kiinteät ja muuttuvat kustannukset eivät pidä ennustelaskennassa ollenkaan paikkaansa. Tämän voi kukin käydä katsomassa tuolta linkin takaa. Laske yhteen kustannukset ja huomaat, että ne vähentämällä ei tule ollenkaan sama tulos kuin kokonaistuotosta. Esim vuosi 2017: Kokonaistuotto on 151 500, laskemalla yhteen kuustannukset saadaan yhteensä 247 300. Tästä saataisiin katastrofaalinen käyttökate eli -95 800. Kuitenkin taulukossa lukee +9 350.
Kertoivat minulle, että tuo 9 350 on oikein, mutta nuo kustannukset eivät pidä paikkaansa. Ovat kertoneet asiasta MMM:lle, mutta silti lukuja on pidetty esillä. Kun huomautin poistivat ne kokonaan joksikin aikaa, mutta nyt ne ilmaantuivat takaisin.
Jos katsot ennusteita, niin näyttää siltä että kustannukset ovat räjähtäneet, mutta se ei pidä paikkaansa vaan tilastoijat itse ovat kertoneet minulle etteivät nuo kustannusluvut pidä ollenkaan paikkaansa.
Näillä sitten perustellaan ja päätetään… huhhuh. Eikä tästä ole mainittu mitään tilaston yhteydessä. Näin on tapahtunut käsittääkseni vuosia.
Tämä on yksi syy, miksi kysyn mistä näitä lukuja oikein revitään – hihasta?
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa nyt useampi kysymys jäis sinulta sivuun, kun keskityit kyseenalaistamaan kannattavuuslaskenna lukumäärän. Eli esimerkiksi, mistä nämä sinun väittämäsi luvut tulevat ja mihin ne perustuvat? Kun kritisoit lähdettäni niin vähintään kohtuullista olisi nyt osoittaa omien luotettavuus.
Totesit:”Toisaalta, älyttömän hyvää suomalaista juustoa tehdään harvemmin sellaisella tilalla, joka kuuluu parhaiten talouslaskentansa osaaviin tiloihin. Kun sen juustolan rakentaminen on uskon asia, ei laskennan.”
Yritystoiminta pyörii ja nousee harvemmin pelkällä uskolla eikä tuoan tuottaminen ja jalostus voi olla irrallinen taloudellisista realiteeteista. Muillakin toimialoilla pelkällä uskolla ilman taloudellista osaamista karahdetaan kiville – pitäisikö tässä siis päteä jotkut muut talouden ja markkinoiden lait?
Yleensäkin kysyin mitä sitten pitäisi tehdä? Hankkeita on ollut pilvin pimein kuten linkkasin. Pitäisikö ihmisten itse etsiä nämä köyhät tuottajat ja ostaa siksi, että saisivat ostettua vaatteita? Kärjistän, mutta toivon että ymmärrät miksi – pitäisi löytää ratkaisuja.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin tuossa muutama päivä sitten FB:n puolella pientä jänkäystä. Minulla lienee paha tapa asettua aina vastahankaan.
Kyse oli tällä kertaa siitä Maaseudun Tulevaisuuden välittämästä uutisesta sikojen kohtelusta italialaisella sikatilalla. Minkä pohjalta sitten jotkut olivat laittamassa parmankinkun boikottiin. Muistutin, että kuvaus oli kuvattu samalla tavalla kuin nämä suomalaiset eläinaktivistit käyvät täällä tiloilla. Kuvaus oli vain yhdeltä tilalta, lähelta Anconaa, siis ei likikään Parman vierestä. Sinänsähän ilmakuivattua kinkkua tehdään ympäri Eurooppaa. Maku on hyvä eikä suomalaisilla paljoa sanan sijaa. No, ajatukseni kärki oli sitä vastaan, että jos itse ollaan sitä mieltä, että ei yksittäisen suomalaisen tilan ongelmat ole kaikkien suomalaisten tilojen ongelmia, niin eikö samaa logiikkaa voisi käyttää ulkomaalaisiinkin.
Siitä sitten juttu kiertyi juustoihin. Jossa taaskin suomalainen kauppojen juusto on kyllä ihan perusmättöä mutta herkuttelujuustot joutuu hakemaan muualta (pääosin). Sitten sain vihjeen, että erään pohjalaisen (pien)juustolan juustot ja jugurtit ovat hyviä. Katsoin tuotekuvauksia ja hintoja. Vaikuttivat todella mielenkiintoisilta (vaikka itse pidänkin vielä rasvaisemmasta jugurtista). Mutta hinnoittelu on sellainen, että ei niillä hinnoilla myydä kuin heille, joilla on varaa. Herkutteluun menevät juustot voivat kilpailla hinnoilla ulkomaisenkin kanssa mutta silloin sitten maun pitää olla samalla tasolla. Mutta perustavaraa on vaikea myydä, jos hinta on 30% yli tavanomaisen, kilpaillun hintatason.
Eli kysymykseni on, miten saada hinnoittelu kohdalleen? Perustuotannossa ilmeisestikin suurtuottajat lyövät aina pientuottajan kustannusten ja silloin myös hinnoittelun hallinnassa. Ainoa mikä jää silloin jäljelle, on laatu ja maku. Markkinoita olisi varmaan myös perustuotteille, jotka ovat hieman kalliimpia, jos tuote on ensiluokkainen.
Ilmoita asiaton viesti
Juhon aihetta vähän sivuten, miten saada suomalainen bulkki hyväksi kun ihmiset pitävät Oltermannia laatujuustona verrattuna siihen Rainbow:n kermajuustoon? Ei tarvitse mennä kuin Tanskaan ja Arlankin juustojen valikoima ja laatu on aivan toista kuin Suomen Arla-tarjonta. Leikkeleenä myytävä kinkku Tanskassa on veistetty sen possun persiistä eikä prosessissa yhteenpuristettua teurasjätettä kuten täällä. Jouluisin ostetaan ”juhlakinkkua” joka on niin ikään puristettu ja sullottu verkkoon, materiaali ei edes ole kinkkua.
Juuri ostin kiiruussa paketin, oliko se nyt Atrian, ” tex-mex-tyylistä nyhtökanaa” kun ajattein tehdä pikapäivälliseksi lämpimiä wrappeja. Jo haju oli kammottava ja heitin paketin pois maistettuani palan. Suomalaiset makkarat, juustot, vaaleat leivät, einekset ovat ihan järkyttävää roskaa ja ihmiset on totutettu syömään niitä. Eikä nyt edes aloiteta niistä marinaadissa lilluvista broilerinsuikaleista.
Tanskalaiset, britit, ranskalaiset, espanjalaiset yms. maksavat vähemmän hyvästä ruoasta kuin me täällä huonosta. Kaupan duopoli joo, mutta miksi ne tuottavat roskaa?
Ilmoita asiaton viesti
Jos asut pitemmän aikaa toisessa maassa niin Suomeen tullessa et voi olla maistamatta taas suomalaista tai jopa mukaan ottamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Juu. Muistan miten hyvältä HK blöö maistui ruisleivän päällä valio mustaleiman kera kun joku niitä toi Lontooseen. Mutta siinä on kyse eri asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Juusto on varsin hyvä ja haastava esimerkki. On monia vaikuttavia tekijöitä, kuten on puhuttu niin Suomihan ei nyt kuitenkaan ole mikään perinteinen juustomaa satavuotisine historioineen ja ominen juustotyyppeineen.
Tämän vuoksi lähdetään jo takamatkalta vaikkapa ”herkuttelujuustoissa” – sitaateissa siksi, että monessa perinteisessä juustomaassa normijuustoonkin koitetaan laittaa enemmän makua kuin täällä. Kun sitten paikallinen pientuottaja alkaa tehdä näitä, niin ensimmäiseksi hän jo joutuu kuvailemaan sitä vaikkpa appenzeller-tyyppisenä tms, jotta asiakas saa edes aavistuksen siitä, millaisesta juustosta on kysymys.
Juuston hinta mennessä peruskamasta ylöspäin on Suomessa suhteellisen korkea, joten peruskuluttaja ei lähde kokeilemaan ellei varmistu siitä, että tuote on hyvä.
Miten sitten varmistua siitä, että tuote on hyvä ja maistuva. Näitähän ei pääse missään juuri maistamaan, erilleien juustotiski on harvinaisuus ja muutoin ne näköttävät kaupassa hyllyssä ilman mitään mahdollisuutta vakuumin läpi saada mitään käsitystä.
Verkkokauppa sitten taas on suomalaisten heikkous ja en nyt älliseltään sanoisi, että suomalaiset tuottajat olisivat saaneet aikaa paikkaa, jonne normaali kuluttaja hakeutuisi. Ja jälleen tullaan maisteluongelmaan.
Kun puhutaan hinnoittelusta, niin on vaan pakko lähteä siitä, että alkuun ei voi vetää premium-hinnalla yli muiden vaikka tuote olisi omasta ja kaverien mielestä kuinka hyvä. Et oikein muussakaan yritystoiminnassa voi lähteä muusta lähtökohdasta kuin siitä, että myyntiä ja markkinointiponnistuksia tarvitsee tehdä ja tunnettuus on saatava aikaan jotenkin. Välillä hinnoittelu on kummastuttanut minuakin suoramyynnissä. Kerrotaan kuinka jauppa ryöstää ja haukka suurimman osan, mutta suoraan ostettaessa me ovatkin vielä kallimpia. Yhtälö ei mätsää?
Miten sitten saavuttaa tunnettuus, todellakin vaikea kysymys. Juustoloiden maistelupaketteja verkossa, huolella pohditut jakelukanavat, ravintoloiden promoamiset. Pirusti duunia enkä oile lainkaan vakuuttunut, että kaikista juustolaksi ryhtyneiltä sitä löytyy.
Minulle tulee kuitenkin joskus ikäänkuin fiilis, että yritetään opettaa asiakasta ja jopa syyllistää siitä, ettei näitä osta.Ei muuten markkinointina toimi vähääkään eivätkä ”valistuskampanjat” juurikaan auta. En tunne muuta toimialaa, jossa ikäänkuin vaadittaisiin asiakkaita ymmärtämään toimijan hienous sen sijaan, että se omilla tarinoilla yms osoitetaan itse.
Maku ja laatu tarvitsee olla kohdillaan ja hintakin kilpailukyinen varsinkin sisäänheittovaiheessa, mutta ei niitä kuustoja juuri kukaan tule sieltä tuottajalta hakemaan ilman tehokasta myyntiä ja tunnetuksi tekemistä jonkinlaisella markkinoinnilla vaikkei rahaa siihen juuri olisikaan. Ruoallakin on usein tarina, joka on haaste uudella ja pienellä toimijoilla vaikkapa ulkomaisia pitkän historian omaavia tuotteita vastaan.
Ei näitä tuotteita normaali tai edes valveutuneempi kuluttaja lähde etsimään elleivät ne löydä tietään lähemmäs asiakasta – verkossa tai kivijalkakaupassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ennenkaikkea me olemme rutiköyhiä.”
Mikko Välttilä, tekstisi on erinomaista ja sinulla on myös kirjallista osaamista.
Olet kuitenkin yrittäjä, joka haluaa tuottaa laatua sekundan sijaan.
Näyttää siltä, että uskot siihen, mitä teet. Hyvä niin.
Rutiköyhyys on maataloustuottajien ikävä seuralainen.
Yrittäjän asema ylipäätään, on Suomessa edelleen kurjistumispainotteinen.
On tärkeää, että viestiäsi ylläpidetään keskustelussa, sillä jokin mättää, moni asia on pielessä.
Kun luen pelkästään toistuvista suuryritysten tuista, tuntuu kolkolta, että niistä miljardeista ei löydy pienyrittäjille euroakaan.
Mauri Pekkarinen johti työryhmää, jonka piti löytää keinoja yritystukien selkiyttämiseen ja rajaamiseen. Mitä tapahtui, työryhmä kokoontui puolen vuoden ajan, nosti ASIANTUNTIJA- JA KOKOUSPALKKIOT, tuloksella – mikään ei muutu. Nollatulos.
Nyt, jos koskaan, on selvitettävä, miksi suomalainen ruuantuotanto on keskitetty suuryritysten bulkki -ruuan tukemiseen.
Ei suomalaisen suu ole tuohesta tehty, sanoi isoisäni aikoinaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eläkkeellä olevana maanviljelijänä kysyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu? Siis viljojen hintoihin. Tänä päivänä maksetaan viljasta niin vähän että jos asumassani kerrostalossa olisi viljanpolttoon sopiva laitteisto säästäisimme talon lämmityksessä 40-60 % polttamalla ruokakelpoista viljaa laitteistossa. Siis kaukolämpöön verrattuna. Viljasta ei siis makseta edes sen sisältämän energian hintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa tuotetaan maitotuotteita ja lihaa, mutta ei osata jatkojalostaa niistä juurikaan viikon vanhaa edamia tai nötköttiä kummempaa.
Mikä ihme siinä on, että jos juustoja kypsytetään muutamia kuukausia kauemmin, niin hinta hyppää kolminkertaiseksi nollakorkojen aikana ?
Ilmoita asiaton viesti
Tätä juuri tarkoitin, kun kirjoitin, että ne parhaat tekijät ovat pieniä ja tuntemattomia.
Kyllä täällä osataan ja tehdään. Huippulaatua ja makuja. Mutta jengi valittaa sen perusteella, mitä Atria ja Valio tekee.
Ilmoita asiaton viesti
Kun nyt juustot on nostettu framille, niin kommentoidaan asiaa, koska siitä jotakin tiedän.
Maitoa myydään kaupoissa tappiolla ja samoin juustoa, tappion tekijä on välillä jalostaja välillä kauppa. Maidontuottaja on tehnyt tappiota jo vuosia.
Kypsytettyjen juustojen hinnasta (=kalleudesta) seuraavaa. Me valmistamme pääasiallisesti kittipintaisia juustoja, jotka kypsytetään juustokellarissa lämpötila- ja kosteuskontrolloidussa ympäristössä. Juustojen kittipintaa pestään kittiliuoksella, aluksi joka toinen päivä ja ajan myötä harvemmin 2krt viikossa. Kypsytysaika saattaa olla 8kk, 12kk tai 18kk, riippuen millaista juustoa tehdään ja kenelle.
Tästä on aika helppo laskea kustannuksia juuston valmistukselle, pitkään kypsynyt kiekko painaa ~3,5kg, maitoa tähän on kulunut 40-50litraa(juusto kuivuu kypsyessään) ja työaikaa valmistuksen lisäksi kellaroinnissa ~2h / tahko. Juustoon kulunut maito 0,4€*40=16€, työtä 2h* 25€ yhteensä 66€/kiekko. Pelkästään näillä päädytään melkein 19€/kg alvO hintaan ja ei vielä huomioitu sijoitettuja pääomia, hapatteita, energiaa jne.
Paljonko kauppa haluaa myyntikatetta, omasta kokemuksesta tiedän sen olevan 20-80%, erikoisemmissa tuotteissa tiedän sen olevan yleensä tuolla isommassa päädyssä.
Miten oltermannia voidaan myydä kaupassa 5,95€/kg? Ei sitä voidakaan ilman, että joku tekee tappiota.
Ilmoita asiaton viesti