*

Mikko Välttilä Laatikon ulkopuolella on usein hyviä ajatuksia!

Miksi kauppa myy epäreiluja munia ja pahoinvointipossua? vol. 2

Lasten leluissa, elektroniikassa, ajoneuvoissa, vaatteissa, jopa puutavarassa on standardit joiden mukaan tuote pitää olla tuotettu jotta sen saa tuoda meille. Puutavaran maahantuojan pitää voida osoittaa, että kyseinen lankku on kasvanut ja kaadettu niin, ettei esimerkiksi sademetsää tuhota.

Tämä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Näillä määräyksillä suojellaan yhtäältä kuluttajaa vaarallisilta tuotteilta ja toisaalta ohjataan markkinassa toimivia yrityksiä tuottamaan turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä tuotteita.


Mutta sitten tulee ruoka. Yhteiskunta on hyvin kiinnostunut siitä, että kemikaalit ruoassa eivät ylitä niille annettuja raja-arvoja. Siis ettei ruoastamme löydy liikaa torjunta-aineita, myrkkyjä, antibiootteja, hormoneita tai mitään muutakaan. Siinä ne standardit sitten olivatkin. Missä ovat muut standardit? Maahantuojan velvollisuus tutkia minkälaisessa pellossa tuotu vilja on kasvanut? Ja ettei viljelyyn ole käytetty kastelua alueella, jossa se tuhoaa ympäristöä? Missä on standardit siitä, minkälaisissa olosuhteissa eläimen pitää kasvaa, jotta sen lihaa voidaan tuoda tänne? Tai kuinka paljon antibioottia sen kasvatukseen saa käyttää? Tai miten lähtömaassa otetaan huomioon eläintalouden ympäristövaikutukset?

Niitä standardeja ei ole. Koko juttu on sysätty kuluttajan vastuulle. Kuluttajan pitää itse tehdä päätökset siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei hänen ruokapöytäänsä. Yhteiskunta valvoo vain, ettei sinne tule liikaa myrkkyjä. Homma on ihan ok näin, jos kuluttajalla on käytössä kaikki tieto. Vaan ei ole käytössä. Elintarvikeyhtiöt tekevät kaikkensa hämärryttääkseen ruoan alkuperän. Pakkausmerkintöjen vääntely ja kääntely on sellainen taiteenlaji, että oksat pois. "Valmistettu siellä ja täällä" ei kerro yhtään mitään vaikkapa marinoidun broilerin alkuperästä, kun se marinointi on sitä "valmistamista", ei lihan kasvatus.
Eläimet ovat yhteiskunnan silmissä tuotantomateriaali, jonka alkuperällä ei ole merkitystä. Jos kauppalakien mukaan on ok tuoda Brasiliasta ahtaassa antibiooteilla kasvatettua ja sitten happopestyä broileria, niin sitä saa tuoda ja syödä. Kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyjä. Jos kauppasopimusten mukaan on ok tuoda Chilestä "norjalaista lohta", joka ei ole koskaan Pohjois-Atlanttia nähnytkään, niin sitä saa tuoda. Kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyä. Vehnän alkuperä ei kiinnosta ketään, kunhan siinä ei ole liikaa myrkkyjä. 

Ja sitten kuluttaja tekee valintansa sen mukaan, mitä taitava brändimarkkinoija hänelle kertoo. Teurastamoyritys Argentiinasta luo miljoonilla mielikuvaa paahtavan auringon alla ruohoa syövästä nautalaumasta joka elelee ja vaeltaa vapaana kunnes mystisesti vain päätyy pihvinä lautaselle. Broilerifirma Suomesta näyttää maalaismaisemaa, muttei koskaan niitä lintuja tai niiden elinolosuhteita. Sikafirmat näyttäisivät jo luopuneen koko pelistä eivätkä mainosta ollenkaan. Ne tinkivät tuotantokustannuksista ja sitten hinnasta. Leipäfirma näyttää kuvaa viljapellosta jossain kauniissa maisemassa, muttei avaa ketjuaan yhtään.

Tätä kaikkea ohjataan miljardiluokan bisneksenä ja yhteiskunnan tuilla. Koko bisnes on mennyt sellaiseksi, että kuluttajan on mahdotonta saada tietoa ostopäätöstensä taakse. Onko ihme, että netti on täynnä huhuja ruokabisneksen epäkohdista? Huhuja syntyy, kun faktaa on mahdotonta saada. Eivät ihmiset tyhmiä ole. Kyllä he tietävät etteivät tiedä. Mutta sitä on vaikeaa prosessoida, onko saatu tiedonmuru oikea tai ei. Tai vaikka olisikin oikea, niin mihin mittakaavaan se pitäisi asettaa.

Tällaisessa toimintaympäristössä toimivat maailman maanviljelijät. Tuet ja isot firmat ohjaavat tuotantoa eikä ketään ei kiinnosta se, kuka ja missä ruoan on tuottanut ja vaikka kiinnostaisikin, sitä on mahdotonta saada selville. 

Yritä tässä sitten kilpailla sellaisia tuotteita vastaan, joita täällä ei saisi edes tuottaa, mutta tänne saa kyllä tuoda. Aika typerää on solmia kauppasopimuksia joiden mukaan emme pysty päättämään kansakuntana sitä, minkälaista ruokaa meille saa tuoda.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Mahtavaa, että jaksat, Mikko!

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Eikö nyt kuitenkin olisi kohtuullista ja asiallista, että meille tuotavien elintarvikkeiden tuotanto-olosuhteiden tulisi olla samanlaiset kuin mitä meidän tuottajilta vaaditaan. Miksi meidän viljelijöiltä vaaditaan sitä ja tätä, mutta tuontielintarvikkeet voivat olla sitä sun tätä.

Onko tässä nyt taas kyse meidän hyvin järjestetystä päivittäistavarakaupasta. Jos tuotielintarvikkeet olisivat laadultaan saman tasoisia kuin kotimaiset, niiden hintakin olisi korkeampi. Tästä seuraisi kotimaisen tuotannon kilpailuaseman paraneminen, josta taas seuraisi kaupan hinnoittelussaan käyttämän peukaloruuvin heikkeneminen. Samalla tietenkin kaupan katteet pienenisivät tuonnin osalta. Tällä toimella olisi selviä kansantaloudellisia hyötyjä.

Aika merkillistä, että tähän tuontielintarvikkeiden ilmeiseen epäkohtaan yksikään eduskuntapuolue ei katso aiheelliseksi puuttua. Sen korjaaminen toisi etua kuluttajille terveellisempien elintarvikkeiden muodossa. Samalla se edistäisi myös oman tuotannon menekkiä.

Pertti Väänänen

Ekologisesti tuotetuista eläinkunnan tuotteista on aina puute. Tie kuluttajan ja tuottajan välille tulisi avata!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset