*

Mikko Välttilä Laatikon ulkopuolella on usein hyviä ajatuksia!

Ruokakauppa on voimiensa tunnossa, muu ketju heikompi kuin koskaan.

"On absurdi väite, että kaupan pitäisi maksaa tuottajalle isompi osuus ruuan hinnasta. Olen toiminut 20 vuotta kaupan yrityksissä, eikä vastaani ole tullut yhtään tuottajaa tai tilinumeroa, jolle olisi voinut maksaa vähän enemmän"


Näin sanoo Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Päivittäistavarakauppa Ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto. En tiedä minkälainen huumorintaju herralla yleensä on, mutta tämä meni ainakin minulta nyt huumorina ohi. Enemmänkin se kuulosti mahtailulta. Sellaiselta "Mitä ihmettä nää kuluttajat nyt valittavat, ostakaa sitä ruokaa nyt vaan!" -kommentilta. Kauppa piiloutuu teollisuuden selän taakse viljelijöiden ahdingossa, kun kuluttajat jo tietävät totuuden.

Ymmärrän kyllä, että väite siitä että kauppa vie liikaa välistä kuulostaa kaupan edustajan mielestä absurdilta. Kun hehän tekevät vain työtään, eivätkä riko lakeja. Heillä on oikeus ostaa sieltä, mistä halvimmalla saavat ja myydä sillä hintaa kuin haluavat. Niin onkin. Ja sitä vasten on absurdia väittää että kauppa tekisi jotain väärin.

Kysymys on enemmänkin yhteiskunnallinen ja keskustelunkin olisi oltava sitä. Kauppa nimittäin on Suomessa se instanssi, joka ruoan hinnoittelee. Sillä on siihen laillinen oikeus, mutta kun kaupan tehtävä on tuottaa voittoa ostamisen ja myymisen välistä jäävällä rahalla, niin on aika selvää että se käyttää hinnoitteluvoimaansa mahdollisimman halvalla ostamiseen. Ja kun sillä on suomalaiseen elintarviketeollisuuteen täydellinen ylivalta, ostohinnat laahaavat kustannuskehityksen perässä niin pahoin, että koko suomalainen alkutuotanto on rajussa kriisissä.

Toki, jos markkinatalouden perusperiaatteita katsotaan, vika ei ole kaupan vaan suomalaisen elintarviketeollisuuden. Me emme osaa tehdä kansainvälisesti kiinnostavia laatubrändejä. Kaikki elementit meillä siihen olisi olemassa, mutta elintarviketeollisuuden vientiponnistelut ja markkinointibudjetit ja -osaaminen ovat naurettavalla tasolla. Tuotetaan vaan sitä mitä se tuttu kaveri siellä Osuuskaupassa ja Keskossa haluaa. Ja sillä hintaa, mitä he sanovat. Koska kyllä, kauppa sanelee teollisuuden hinnat, vaikka se laillisesti sen tekeekin.

Meillä on kovaa vauhtia kasvamassa kolmiosainen ongelma: Alkutuotanto köyhtyy eikä sen infra kehity, teollisuuden neuvotteluvoima heikkenee ja kaupan kasvaa. Kuluttajat taasen maksavat ruokansa kahteen kertaan. Ensin maataloustukina verovaroista ja sitten vielä kaupan kassalla. 

Tähän ongelmaan ei oikein ole muuta ratkaisua, kuin se, että suomalainen ruoka vihdoin tehtäisiin vientituotteeksi. Ei halvimmaksi bulkiksi, vaan erikoistuotteiksi erikoishintaan. Siellä meillä on mahdollisuus. Sinne me kuuluisimme. Se vain vaatisi ajattelun ja tekemisen muuttamista koko ruokaketjulta. Uskallusta tehdä erilailla, rakentaa uusi järjestelmä jossa tienaajiksi siirtyvät maataloustuottaja ja teollisuus. Kauppa saa sen, mikä sille jää. Nyt asia on päinvastoin.

Kari Luodolle vielä tiedoksi: Tilinumeron annan mielelläni. Ota yhteyttä, yhteystiedot ovat julkiset.



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Kuka päättää perunan hinnan loppuenlopuksi? Siis sen hinnan millä Perunankasvattaja myy perunan, tai minkätahansa tuotteen kaupalle?

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä Vastaus kommenttiin #3

Kauppa kertoo millä hinnalla ostaa. Jos se ei sovi perunantuottajalle, perunantuottaja on vapaa etsimään toisen ostajan.

Käyttäjän Veli-MattiPoikela kuva
Veli-Matti Poikela

Minkä ihmeen takia valtaosa teistä alkutuottajista myytte koko tuotantonne bulkkina keskusliikkeille ettekä yritäkkään jalostaa tuotteitanne pitemmälle?

Muutama vuosi sitten itseltäni pääsi spontaani naurunpyrskähdys, kun MTK:n virkaköpi selitti aamutelkkarissa, että viljanviljelijä saa vain 2% lopputuotteen hinnasta. Kyseessä oli sillä kertaa hightech nimeltään ruisleipä.

Allekirjoittanut näkisi tuossa liikeideaa, mutta miksi maanviljelijä ei?

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Onhan noita, oman viljan leipureita. Syitä siihen, ettei se ole kovin yleistä on monia.

Aloitetaan vaikka siitä, että miksei rautamalmia kaivava yhtiö tee autoja? Niitä on tehty sata vuotta, ei se niin kovin vaikeaa ole. Vastaan: koska jokaisella on oma ammattitaitonsa. Ja laitteensa. Ja työnsä. Moderni leipomo maksaa satoja tuhansia ellei miljoonia. Ja vaatii työvoimaa. Ja rahaa päästä kauppojen hyllyyn ja telkkarimainoksiin.

Mutta olet silti oikeassa. Syy löytyy uskkonnosta nimeltä osuuskunnat. Viljelijät ovat itse perustaneet itselleen piiskaajat: HK, Atria ja Valio ovat kaikki viljelijöiden perustamia ja nykypäivänä kehityksen pahimpia jarruja.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Miksi alkutottaja ei myy toreilla ja kauppahalleissa suoraan kuluttajille. Miksi tämä pienviljelijöiden bisnes on unohtunut. Vaadin, että kaupungit kaavoittavat markettien parkkipaikkojen yhteyteen toreja.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Myydäänhään niitä toreilla ja markettien parkkipaikoilla, sekä suoraan tiloilta.

Omien rajallisten havaintojeni mukaan suoraan tuottajalta ostettu raaka-aine on yleensä kalliimpaa kuin kauppaketjusta ostettu. Kyse lienee jakeluketjun tehokkuudesta? Vai yksinkertaisesti siitä, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan enemmän?

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

On osuustoiminnalla varmaankin omat ansionsa, mutta aika on ajanut ohi. Rengistä on tullut isäntä.

En osaa oikein kuvitella, miten laadun kehittäminen ja vienti ratkaisisivat maatalouden pulmat. Osaratkaisu se voisi olla ja hyvin toivottava kehitys.

Eihän viljelijällä ole muuta keinoa kuin hakea ratkaisuja, jossa itse voi olla vaikuttamassa hintaan. Voisi ajatella, että teurastamolla tai meijerillä olisi oma vähittäisketju. Toisaalta kun kyseessä on HK tai Atria ajatus on aika kaukainen. Niillä on toinen strategia, joka aika vähän tukee suomalaista viljelijää. Paikalliset maito-osuuskunnat voisivat olla helpompi tapaus. Jäljelle jää vielä Mikon aiemmin Mikon aiemmin esittelemä malli tuottajien ja kuluttajien yhteenliittymästä.

Vaikeita ratkaisuja. Jotain kuitenkin pitää tapahtua. Nykyisellä menolla kotimainen elintarviketuotanto alkaa olla katoavaa kansallisvarallisuutta.

Käyttäjän NiinaHietalahti kuva
Niina Hietalahti

Juurikin näin. On pakko erikoistua, jos haluaa katetta omaan taskuun. Suomalaisilla ruokabrändeillä olisi mahdollisuus menestyä maailmalla, mutta kv-tason brändejä ei vielä ole. Suomessa kaupan kokoa on kasvatettu sitä mukaa, kun tuotteita on alkanut putkahtaa tuotantokoneistosta. Se taas on johtanut siihen, että ei osata kertoa kuluttajille omien tuotteiden erinomaisuudesta vaan tyydytään keskinkertaisuuteen kommunikoinnissa ja markkinoinnissa. Ei riitä, että tuote saa paikan hyllystä, pitää ymmärtää kuka sen ostaa ja miksi ja miten saada kuluttaja sitoutumaan pitkäksi aikaa. Järkkään tätä seminaaria, joka käsittelee juurikin tätä aihetta:

https://kuudes.com/nfb2017/

Olla-Riitta Aarikka

ei paljon auta erikoistuminen tai torilla myyminen kun se kiireinen äiti kuitenkin joutuu nopeasti hakemaan marketista sen halvimman tuotteen ymmärtämättä tekevänsä samalla arvovalintoja. Kuluttaja ei todellakaan jokaisen tuotteen kohdalla pysähdy miettimään mistä se hinta muodostuu tai edes mistä se tuote tulee- oma rahapussi on niin lähellä ja tilipäivä niin kaukana, että jos kaupanhyllyllä on myytävänä laadukasta ja kallista ja edullista tai peräti halpaa niin arvaapas kumman se pennejälaskeva kuluttaja ostaa? Varsinkin kun se kauppias vielä vakavalla naamalla vakuuttaa, että kaikki mitä myydään on eettisesti tuotettu ja tuottajalle on todellakin maksettu tarpeeksi? Kuka nyt uskoisi kaupan pyöristävän todellisuutta markkinoinnin vuoksi? Ei kukaan..... :) Ei siellä hyllyjen välissä mietitä aina mikä on aikein ja mikä ei - siellä tuijotetaan hintalappuun....

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset