*

Mikko Välttilä Laatikon ulkopuolella on usein hyviä ajatuksia!

Sisään teljetty eläin, hyvä eläin?

Kun puhutaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista, unohdetaan usein yksi asia. Nimittäin se, että eläimen hyvinvointi tarkoittaa jotain aivan muuta, kuin sitä ettei eläin ole sairas.Tämä unohtuu tavalliselta ihmiseltä, mutta varsinkin eläinlääkinnän suurista linjoista päättäviltä.

Viikonloppuna luin kauhukseni Maaseudun Tulevaisuudesta uutisen jossa kerrottiin lausuntokierrokselle lähteneen asetusluonnoksen sikojen ulkoilun totaalikiellosta. Sitä perustellaan lisääntyneellä afrikkalaisen sikaruton riskillä ja sillä, että maan vienti kärsii, jos ruttoa maastamme löytyy.


Miksi kauhistuin?


Siksi, että tässä maassa aiotaan kieltää sikaeläinten ehkä tärkein hyvinvointitekijä. Maahamme on aivan viime vuosina noussut vihdoinkin yrityksiä, jotka haluavat pitää sikansa hyvin. Häkkiin sulkemisen ja seinien sisällä pitämisen sijasta maatilat antavat eläimelle mahdollisuuden lajityypilliseen käytökseen: Ulkoiluun, tonkimiseen, juurien ja matojen kaluamiseen ja niin edelleen. Itsekin viimeisen kolmen vuoden aikana sillä lailla sikoja kasvattaneena voin sanoa, että ulkoilumahdollisuus on sian hyvinvoinnille hirmuisen tärkeä asia. Käytöshäiriöitä kuten kannibalismia tai muuta agressiivisuutta ei esiinny ulkoilevalla terveellä sialla lainkaan. Toisaalta, kun aikaisemmin elätin itseni 15 vuotta työskentelemällä suursikaloissa, muistan hyvin että häiriöitä esiintyy kyllä. 


Arvoista on kaikki kiinni

Suomalainen sikateollisuus on ollut taloudellisen kuilun partaalla jo pitkään. Kannattavuus on ollut heikkoa sekä kasvattajilla, että teurastajilla ja jatkojalostajilla. Nyt ala on kuitenkin saanut vähän valoa tunnelinsa päähän: Kauppasopimuksia sianlihan viennistä Kiinaan. On tavallaan ymmärrettävää, että tällaisessa tilanteessa reagoidaan näin. Hyvin todennäköisesti vienti menee kiinni, jos yksikin ruttoon sairastunut karja löytyy.


En kuitenkaan voi hyväksyä tämänkaltaista toimintaa. Sikojen ulkoilun totaalikiellolla nimittäin tuhotaan eläinten hyvinvointiin jo satsanneiden yritysten elinkeino. Maatilat, jotka ovat panostaneet siihen sikojen ulkoiluun ja samalla lihan laatuun ja makuun, menettävät valttinsa. Samalla siat menettävät hyvinvointinsa mahdollisuuden. Ja tämä mahdollisuus poistetaan niiden eduksi jotka eivät hyvinvoinnista välitä, keskittyvät torjumaan sairauksia toki. 

Lopulta kysymys on siis siitä, mitä me haluamme täällä tehdä ja syödä. Haluammeko olla mukana kehittämässä sellaista kotieläintaloutta, jossa eläimen hyvinvointi on kaiken lähtökohtana, vai sellaista jossa tavoitteena on maksimaalinen taloudellinen tuotto. Jälkimmäisessä siat kytketään häkkiin, ensimmäisessä ne saavat ulkoilla halunsa mukaan. Jälkimmäinen on vallitseva tapa, ensimmäinen on uusi, nousemassa oleva elinkeino. Jälkimmäistä suojellaan, ensimmäinen aiotaan tuhota.



Mitä jää jäljelle?

Jos ja kun sikaeläinten ulkonapitokielto astuu voimaan, pienenee riski siihen, että Venäjällä ja Virossa jo muutaman vuoden jyllännyt sikaruttoepidemia saapuu Suomeen. Pienenee, ei poistu. 

Toisaalta, jos niitä ulkoilun mahdollistavia sikaloita on maassa harvemmassa kuin lentokenttiä, en tiedä kuinka valtava se riski niiden kohdalla edes on. Kuitenkin villi- ja villasiat rajattaisiin tämän päätöksen ulkopuolelle ja sikoja nekin ovat. 

Jäljelle jää poliittinen kulttuuri jossa päätökset tehdään tehomaatalouden puolesta, pehmeämpiä arvoja vastaan.

Jäljelle jää myös hirmuinen kasa hukattuja mahdollisuuksia tämän maan kotieläintalouden ja ruokakulttuurin kehittämisessä.

Jäljelle jää luomusika joka ei saa ulkoilla. Luomu on sen jälkeen vain kemikaalikammoisen ihmisen tapa rauhoittaa pelkojaan. Eläimen hyvinvoinnin kanssa sillä ei olisi enää mitään tekemistä. 

Jäljelle jää myös EHKÄ vientisopimus Kiinaan. Samalla suljetaan portti esimerkiksi jättimäisiltä Euroopan- ja varsinkin Britannian eettisen lihan markkinoilta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Meillä sika raivasi kuusenkantoja uudismaalta vapaaehtoisest 50-luvulla.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Hyvä kirjoitus, hienoa että eläinten hyvinvoinnista välittäviä kasvattajia on.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Ehkä tähänkin pulmaan voisi löytyä ratkaisuksi kompromissi? Tarkoitan, että sikojen laiduntamisen voisi tietyin edellytyksin sallia. Miksi Vihreiden kansanedustajat eivät ryhdy ajamaan tätä asiaa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset