#tuottajallekiitos
Sattuipa käsiini maitotölkki.
Pirkka-maidon kyljessä on lupaus siitä, että purkin tuotosta 3 senttiä tilitetään tuottajalle. Ja vielä LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ! Oli vielä kutsu keskustelemaan sosiaaliseen mediaan hashtagilla #tuottajallekiitos. Siinä, Kesko. Olkaa hyvä. ilmaista mainosta.
On ilmeisesti pidempäänkin ollut menossa tällainen kampanja, mutta meille kun ei kaupan merkkejä osteta, niin en ollut aiemmin huomannut. Kun huomasin, hitsasi kiinni välittömästi. Kerronpa teillekin miksei meillä ole private labelia ja miksi hitsasi.
Suomalainen ruoka on kallista. Sen kuluttajahinta kaupassa on TÖRKEÄN korkea. Ja samaan aikaan tuottajahinnat ovat niin alhaisia, että lähes kaikki tuotantosuunnat ovat konkurssin partaalla. Aika ilmeistä: kauppa ja teollisuus vetävät liikaa välistä. Teollisuuskin alkaa olla talousvaikeuksissa. Jäljelle jää kauppa. Sinne hukkuu ruoan hinnasta leijonanosa.
Molemmat suuret suomalaiset kauppaketjut tekevät kaikkensa, että saisivat oman private label -tuoteryhmänsä mahdollisimman isoksi ja kauniiksi. Rainbow ja Pirkka ovat ne kauniit kukkaset, joita nämä jättiläiset kämmenellään pitävät. Mainontaan käytetään valtavia summia ja tuoteperheet laajenevat jatkuvasti. Ja kansa ostaa.
Maanviljelijälle ja ruokateollisuudelle tämä private label -touhu on painajainen. Homma nimittäin toimii näin:
Otan taasen esimerkin omasta leipälajistani, kananmunista. Mekaniikka on muissakin tuotteissa sama. Rainbow ja Pirkka pitävät yhdessä lähes, ellei yli 50% markkinaosuutta kananmunissa. Merkeillä ei kuitenkaan ole omaa tuotantoa, vaan ne ovat tuotemerkkejä jotka ostavat tuotteet muualta. Määrät ovat valtavia ja maassamme on tällä hetkellä neljä munatukkua, jotka pystyvät vastaamaan tarjouspyyntöihin määrän puolesta. Käytännössä meillä on siis kaksi ostajaa ja neljä tuottajaa.
Siinäkin olisi jo epäsuhtaa kyllikseen, mutta tämä on vasta pintaraapaisu. Homman kauneus, tai kauheus katsantokannasta riippuen, on neljännesvuosittainen käänteinen huutokauppa. Siinä ratkaistaan se, kuka saa seuraavan kolme kuukautta tuottaa ja pakata Rainbow -munat. Tukut kilpailevat verissä päin tuosta oikeudesta. Yksi voittaa, kolme häviää. Seuraavaksi kilpaillaan sitten Pirkan pakkaamisesta. Molemmissa vain ja ainoastaan hinta ratkaisee. Se, joka homman halvimmalla tekee, voittaa.
Jos oikein järjellä miettii, ymmärtää varmasti, että isolla toimijalla ei ole varaa montaa kertaa jäädä häviäjäksi huutokaupassa. Puoli vuotta ilman kassavirtaa ei vain ole oikein vaihtoehto isolle yritykselle.
Ja kun yritys on ensin painanut omat kulunsa minimiin saadakseen sen halvimman hinnan sopimuksen, ei ole enää mitään mistä ottaa, paitsi tuottajahinta. Ja voi pojat, että siitä on otettu. On kahmittu oikein kunnolla jo monta monta vuotta.
Syy-yhteys private labelin ja maanviljelijän jäjettömän heikon taloustilanteen välillä lienee nyt yksinkertaisella esimerkillä osoitettu? Tästä syystä minä kaupassa käydessäni käyn välillä kolmessakin eri liikkeessä yhdellä reissulla. Kun ensimmäisestä ja välillä vielä toisestakaan ei saa "Rainbow-vapaana" tarvitsemaani tuotetta.
Ja miksi sitten tämä kampanja meni tunteisiini?
Juuri siksi, koska K- ja S -ryhmät ovat koko tuottajakriisin itse aiheuttaneet. Omalla ahneudellaan ja määräävän markkina-aseman väärinkäytöllään ne ovat imeneet itselleen maaseudun kassavirran JA pääomat.
Ja nyt ne kehtaavat kiillottaa omaa kilpeään kertomalla, että halpuuttaminen on lisännyt suomalaisen ruoan kulutusta ja että #tuottajallekiitos palauttaa Pirkka-maidosta lypsykarjatilalliselle kolme senttiä. Herranjumala sentään. Maksaisivat sen kolme senttiä enemmän siitä maidosta ilman kampanjaa. Mutta ei. Siinä hukkuisi mainosarvo. Kuinkakohan monta senttiä per myyty purkki menee tuon kampanjan luojille ja ylläpitäjille?
Entäs tämä kansanedustajan aloite?
https://www.uusisuomi.fi/raha/206987-kansanedustaj…
Tässä muuten US:n uutinen blogista, mukana myös maitohaastetaustaa: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/207838-pirkan-3-s…
Ilmoita asiaton viesti
Hei Mikko.
Mitä käytännön ohjeita antaisit kuluttajalle? Onko syytä aina valita S- ja K-kaupoissa asioidessa private label -tuoteryhmään kuulumattomia tuotteita? Nyrkkisääntönä ei siis koskaan Pirkka- tai Rainbow-tuotteita, vaan esim. maidon kohdalla Valio- tai Arla-merkkisiä ja tonnikalan kohdalla esim. Abba-merkkistä tuoteita?
Ilmoita asiaton viesti
Markinatalous ei tässä toimi tavoitellulla tavalla, eli jotain tarttis tehdä.
Valtio ei ole valvonut markkinoiden terveyttä, vaan on päästänyt ne monopolisoitumaan. Lidl on tullut mukaan kilpailemaan, mutta toisaalta valtio näytti juuri vihreää valoa Siwojen ja Valintatalojen liittämiselle K-ketjuun. On selvää, että viljelijät kärsivät siitä, että ostajia on niin vähän.
Viljeljät voisivat tietenkin myös ryhdistäytyä. Ehkä pakkaamo voisi tehdä tarjouksen niin, että yhden sopimuksen munia pakkaakin kaksi pakkaamoa. Näin kukaties kaikki saisivat jotain tämän kategorian pakattavaa. Viljelijät voisivat myös myydä muniaan ja muitakin maataloustuotteitaan enemmän itse. Jos viljelijä saa kananmunien vähittäishinnasta itselleen vain murto-osan, hinnoissa on sen verran ilmaa, että jonkinlaista myyntiketjua tuolla summalla voisi hyvinkin pyörittää.
Osa maatalouden tuotteista on tosin sellaisia, että isot kaupat voivat tuoda niitä ulkomailta, jos kotimaan tuottajat heittäytyvät liian hankaliksi hintaneuvotteluissa. En tiedä kuinka helppoa tuollainen kananmunien tuonti olisi. Toiseen suuntaan viljelijöillä olisi tietenkin mahdollisuus viedä munia ulkomaille. Mutta ehkä tällaisia vientimahdollisuuksia ei juuri nyt ole minkään ilmansuunnan naapurimaihin.
Yksi kysymys on vielä kotimaisen tuotannon kapasiteetti. Onko sitä niin paljon, että hinnat painuvat alas, vai onko tilanne jo se, että kapasiteetti on laskussa tuotannon kannattamattomuuden vuoksi?
Ilmoita asiaton viesti