*

Mikko Välttilä Laatikon ulkopuolella on usein hyviä ajatuksia!

REKOista Farmarin Markkinoiksi (ojasta allikkoon?)

Veikkaisin, että kolmisensataatuhatta suomalaista tietää mikä on REKO, ruoan  Facebookissa toimiva suoramyyntikanava, tulee ruotsinkielen sanoista rejäl konsumption. 

Homma alkoi kolmisen vuotta sitten Pietarsaaresta. Siellä paikallinen viljelijä Thomas Snellman sai loistavan idean siitä, että sosiaalista mediaa voitaisiin käyttää hyväksi ruoantuottajan ja kuluttajan kohtaamisessa. Mukaan innostui tuottajia ja asiakkaita ja menestyskonsepti oli valmis. Tällä hetkellä REKO-renkaita on melkein sataviisikymmentä ja niissä jäseniä arviolta karvan alle kaksisataa tuhatta.

Homman juoni on siinä, että tuotteet tilataan facebook-ryhmän tapahtumassa. Näin ollen toiminta ei ole torikauppaa, vaan tilatun tuotteen toimittamista. Se on elintarvikemääräyksiltään kevyemmin kontrolloitua toimintaa. Kauppa käy varsin vilkkaasti niin, että puolen tunnin jaon aikana, viikoittain tai joka toinen viikko, parhaimmillaan useita satoja kuluttajia ostaa yhdestä jakotapahtumasta useilta tuottajilta ruokaa.

Ja tietysti, suomalaiseen tapaan, tämä ollaan nyt sössimässä. Se ei ole yllätys. Yllätys on se, ettei se ole tapahtumassa viranomaisten toimesta, vaan mukana olevien, samasta asiasta innostuneiden ihmisten riitelyn ja oman aseman pönkittämisen johdosta.

REKOssa on nimittäin muutama paha valuvirhe. Ensimmäinen virhe on se, ettei REKO-nimeä virallisesti omista kukaan. Moraalisesti se kuuluisi Thomas Snellmannille, mutta hän on vain rekisteröinyt toiminimen REKO Handel. Toiminimi ei oikeuta nimisuojaan. 

Tuosta omistamattomuudesta ei sinänsä olisi mitään haittaa, jos takana olisi vahva organisaatio, vaikkapa valtakunnallinen yhdistys, joka kontrolloisi tätä juttua jollain lailla. Ei ole. Valuvirhe numero kaksi. 

Eipä siitä kontrollin puutteestakaan olisi haittaa, jos hommalla olisi selkeät, kirjoitetut säännöt. Ei ole. Valuvirhe numero kolme. 

Säännöt voisi aina kirjoittaa, jos olisi joku instanssi joka ne kirjoittaisi. Ei ole. Valuvirhe numero neljä. Tästä pääsemme takaisin valuvirheeseen yksi.

Nämä virheet aiheuttavat ongelmia. On joukko ihmisiä, joilla on omat näkemyksensä siitä, miten hommaa pitäisi viedä eteenpäin. He toimivat eri lähtökohdista, eri alueilla ja eri motiivein. Ja kuitenkin heidän kaikkien sanan pitäisi olla yhtä painava, kun linjaa vedetään. Alkuperäinen ajatus REKOissa oli vahvistaa tuottajien mahdollisuuksia suoramyyntiin. Pienellä googlettamisella löytyy linjauksia siitä, minkälaista ruokaa REKOissa toivotaan myytävän. Siellä on mainittu luomu, eettinen eläintuotanto, mahdollisimman läheltä ja niin edelleen. Varsin järkeenkäypää siis. Ja näin yksinkertainen ja hyväätarkoittava asia pystytään sotkemaan totaalisesti.

Voisi luulla, että olisi helppoa tuoda tähän järki. Mutta kun homma on niin avointa, että kuka tahansa saa perustaa Facebook-ryhmän nimellä REKO ja alkaa myydä siellä ruokaa, niin ongelmia vain syntyy. Ryhmien perustajat ja ylläpitäjät tulkitsevat löyhää ohjeistusta kukin omalla tavallaan. Minun on helpointa hakea esimerkit omasta leipälajistani kananmunista: osa katsoo, että vain luomukananmunat pienestä kanalasta ovat riittävän eettisiä REKOon. Toisten mielestä mahdollisuus lajinmukaiseen käytökseen on sopiva kriteeri. Tämä toteutuu vähän yleistäen sanottuna sillä, että kanat voivat ulkoilla. Kolmannen mielipiteen mukaan KAIKKI suomalainen ruoka on eettistä. Heidän REKO-ryhmissään mukana on myös häkkikanojen munia. 

Sekasotku on valmis ja kun ei ole instanssia joka tämän asian selvittää, vyyhti vain kasvaa.

Ja sitten tämän kaiken keskellä ovat kuluttajat, tuottajat ja REKO-ryhmien ylläpitäjät. Kuluttajalle ei ole olemassa selvää lupausta siitä, minkälaisin arvoin tuotettua ruokaa hän REKOsta ostaa, Tuottajalle ei ole olemassa selvää lupausta siitä, että tietynlainen tuotantotapa oikeuttaa hänet myymään tuotteitaan ja ylläpitäjille on sälytetty valta ja vastuu kaikesta tästä. 

Kuluttajan kohdalla ongelma lienee selvä, eikä sitä tarvinne avata enempää.

Tuottajalle ongelma on iso: Jos kauppa kävisi uudessa kanavassa, mutta mitään takuita siitä, että mukaan pääsee ei ole, kiinnostavuus heikkenee. Iso ongelma on myös se, että jos tuottajan ja ylläpitäjän henkilökemiat ärtyvät, ylläpidolla on oikeus heittää tuottaja ulos ryhmästä. Tämä on siis suora riski tuottajan elinkeinolle mutta vain vähän raskaampi hetki ylläpitäjän kivalle harrastukselle. Tämän lisäksi REKO jättää käyttämättä viestinsä maataloudelle. Jos REKOssa myytäisiin vain eettistä tuotantoa, se pikku hiljaa lisäisi kiinnostavuutta sellaisen tuotannon tekemiseen. Nyt tuo viesti on vesitetty.

Ylläpitäjien ongelma taas on seuraavanlainen: paitsi että heillä on valta ratkaista näitä linjavetoja aivan yksin, heillä on myös vastuu niistä. Ja jos he eivät tunne tuotantotapoja, he saattavat tehdä ratkaisuja joita myöhemmin katuvat. Ja sitten tulee riitaa. Näitä ongelmia on ollut jo paljon.

Muutama tuottaja ja ylläpitäjä, minä mukana, yritti muuttaa näitä asioita REKOn sisältäpäin. Pyrkimys oli saada aikaan säännöt joita kaikki noudattaisivat. Sellaiset säännöt, joissa on järkeä kaikille osapuolille. Mutta olimme ilmeisen myöhässä. Ilmiö oli jo liian iso ja mielipiteitä liian monta yhteensovitettavaksi. Sitten oli vielä ne REKO-ryhmät joiden toiminta on alusta asti sujunut syvässä harmoniassa, eikä niiden ylläpito näe mitään tarvetta muuttaa mitään. Ei heillä olekaan, mutta jos naapurissa on, se on koko REKOn ongelma. Niinpä sitten kaikessa hiljaisuudessa ryhdyimme suunnittelemaan uutta. Loimme Farmarin Markkinat -nimisen yhdistyksen ja aloimme tehdä sääntöjä REKOn kaltaisen suoramyynnin järjestämiseksi edelläkerrotut ongelmat poistaen.

Saimme kevään korvaalla työn valmiiksi ja aloimme suunnitella julkaisua. Siinä kohtaa teimme virheen. Mukana olleet ylläpitäjät vain vaihtoivat ryhmiensä nimet Farmarin Markkinat/REKOiksi. Lisäksi yhdellä paikkakunnalla ylläpidolla oli ajatus tehdä vähän markkinahumua asian ympärille ja tehdä isompi, ei pelkästään tilatun tuotteen toimittamista sisältävä tapahtuma jota olisi voinut mainostaakin. Tämä kaikki olisi aiheuttanut kustannuksia ja ne kustannukset olisi pitänyt saada tuottajilta. Pienellä paikkamaksulla oltaisiin saatu paljon näkyvyyttä ja huomiota. Tämä ei tuottajille käynyt. Alettiin heti epäillä FM-konseptin tarkoitusperiä. Ja nyt asiat ovat kääntyneet juuri niin, kuin säännöttömässä REKOssa vain voi. 

Farmarin Markkinoita syytetään jopa ristiriitaisesti isojen tuottajien suosimisesta, kun tarkoitus ontaata kaikkien eettiset pykälät täyttävien tuottajien mukanaolo. Lisäksi syytetään mukaan lähteneitä ylläpitäjiä REKO-nimen kaappaamisesta, vaikka kukaan ei nimeä omista. (Siitä toki on vireillä hakemus, jossa hakijana on muunmuassa minun nimeni, mutta se ei liity mitenkään tähän tarinaan. Sen hakemuksen tarkoitus oli rekisteröidä nimi ja ojentaa se valtakunnalliselle REKO-yhdistykselle huomenlahjana. Jos hakemus menee läpi, tarjous on voimassa. Tuskin menee.) Lisäksi, koska minut satuttiin valitsemaan Farmarin Markkinat ry:n puheenjohtajaksi, moni väittää kirkkain silmin, että minä henkilökohtaisesti vain yritän saada omat tuotteeni kaupaksi ja blokata muita tuottajia markkinasta. Minulla ei tosin riitä tälläkään hetkellä munia myytäväksi niin paljoa kuin menekkiä olisi, mutta se ei ketään kiinnosta. Pahimmillaan minun suuhuni on jo laitettu mediassa vääristeltyjä kommentteja ja yhdistystämme vastaan on hyökätty valheellisin argumentein. Tämäkin kaikki johtunee siitä, että tiedottamisemme on ollut huonosti suunniteltua. 

Joten onneksi olkoon Kesko ja S-ryhmä! Tarkoituksemme oli vahvistaa jo alkanutta liikehdintää sellaiseksi, että teillä olisi puntti tutissut. Tarkoituksemme oli myös vahvistaa suomalaisen eettisen ruoantuotannon kulkua niin isoksi, että bulkkituotanto olisi saanut kilpailijan maaseudun elinkeinona.

Nyt näyttää, että esteenä tälle on se, että ihmisten egot eivät sovi tekemään asioita yhdessä.

Mikko Välttilä, Farmarin Markkinat ry:n puheenjohtaja. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset