*

Mikko Välttilä Laatikon ulkopuolella on usein hyviä ajatuksia!

Koko maaseudulle annetaan lottopotin suuruinen kriisipaketti

Tämä ajatus ei jätä minua rauhaan:

Tässä maassa tuotetaan ruokaa ehkä maailman tiukimmilla ympäristö-, kemikaali- ja eläinsuojelusäädöksillä. Sanon tämän tietäen, että vastaväitteitä tulee ja joku tulee kertomaan kuinka siellä ja tuolla ei saa tehdä sitä ja tätä. Sanon niin, koska kaiken kaikkiaan Suomessa on maailman tiukimmat ruoantuotantosäädökset ja ennenkaikkea niiden valvonta. 

Meillä käytetään todella vähän keinolannoitteita ja kasvinsuojeluaineita ja niiden , sekä karjanlannan käyttö on äärettömän kontrolloitua. Levitysaloista, -määristä ja -ajankohdista pidetään tiukasti kiinni vaikka viljely tarvitsisi kuinka joustoa esimerkiksi sääolosuhteista johtuen. 

Eläinsuojelulakimme on tiukka. Ja sitä ollaan ennakkoarvailuiden mukaan vieläkin tiukentamassa. 

Esitimme yhteiskirjoituksessamme Antero Vartian ja Mikko Kiesiläisen kanssa, että tästä jo olemassa olevasta totuudesta sitä hioen ja terävöittäen tehtäisiin Suomelle vahva maine maailmalla. Maine maasta, joka tuottaa maailman puhtainta ruokaa. Esitimme myös, että tämän maineen ja tuotteidemme tunnettuuden vetovoima vientimarkkinoilla ja pieni omavaraisuusasteen lasku saisivat aikaan positiivisen kierteen, jolla suomalainen maatalous saataisiin nousuun.

Heitimme protektionistisen ajatuksen siitä, että tänne tuotavan tuontiruoan pitäisi täyttää samat vaatimukset kuin mitä kotimaisella tuotannolla on. Heitimme sen, vaikka hyvin tiesimme, että tuon toteuttaminen nykyisten kauppasopimusten nojalla on lähes mahdotonta. 

Minusta on todella absurdia, että se on mahdotonta, mutta tiedättekös mikä on vielä absurdimpaa? Se, että olisi täysin mahdollista ja laillista säätää julkiset ostot niin, että vain meidän vaatimuksemme täyttävät, tai ne ylittävät tuontielintarvikkeet voisivat edes osallistua tarjoamiseen. 

Ja sitä ei tehdä. 

Päiväkodeissamme, kouluissamme, sairaaloissamme, vanhustentaloissamme ja kasarmeillamme syödään joka päivä sellaista ruokaa, jota suomessa ei ole laillista tuottaa. Siellä menee iloisesti sianliha, joka on tuotettu valtavilla antibioottimäärillä, ahtaammassa ja hännät katkoen. Siellä menee myös siipikarjanliha, joka on tuotettu vielä valtavammilla antibioottimäärillä ja nokat katkoen. Siellä menee myös glyfosaatilla pakkotuleennutettu ruis. Ja vaikka mitä muuta. 


Minä EN HALUA, että täällä kaikki tuo hölmöily pitäisi yhtäkkiä sallia. Haluan, että edes verovaroin ostettu ruoka olisi tuotettu niillä ehdoilla joita valtio itse omalle tuotannollemme säätää. Vaatii melkoista pokkaa ostaa halvempaa maailmalta, kun on ensin itse säätänyt kotimaisen kalliiksi. 

Ja silti se kotimainen jostain syystä muuttuu kalliiksi vasta kun se lähtee maatilalta. Meikäläiset tuottajahinnat ovat EU:n häntäpäästä.

Täällä käydään tällä hetkellä kovaa keskustelua Suomalaisen maatalouden pärjäämisestä. Kriisitukeakin jaetaan ehkä juuri sen verran, että ensi kuussa on sikatilalla edelleen sähköt ja rehua eläimille. Pidemmälle tuolla ei päästä. Uusi kriisipaketti on saman suuruinen, kuin tämän viikon Eurojackpot -päävoitto ja se potti jakaantuu muuten tosi isolle ja velkaiselle kimppaporukalle.

Minusta koko keskustelu pitäisi käydä paljon syvemmällä tasolla. Pitäisi kiireen vilkkaa päättää se, mitä me maatiloilta oikein haluamme. Haluammeko parempaa, eettisempää ja ekologisempaa ruokaa? Haluammeko halpaa bulkkia ja paljon? Vai haluammeko, että suomalaista ruokaa ylipäänsä tuotetaan? 

Ja sitten kun se on päätetty, pitää ryhtyä toimiin. Selkeä päämäärä tähtäimessä antaa maajusseille eväät, joilla tuo visio ja strategia toteutetaan. Haahuiluun ei ole enää varaa. Kannattamattomaan, järjettömästi tuettuun maatalouteen ei ole enää varaa, ajanpeluuseen ei ole enää varaa. Aika on nyt. Hyvät päättäjät, unohtakaa nyt jo se, että naapuripuolueesta ei voi tulla hyviä ideoita! Unohtakaa se, että tämän kirjoittaja on vihreä. Unohtakaa peli. Meillä ei ole siihen enää varaa. Meidän maaseudullamme ei ole varaa odottaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän AnteroHelasvuo kuva
Antero Helasvuo

Kuluttajien ja maataloustuottajien pitäisi lyöttäytyä yhteen puolustamaan molempien etuja. Aikoinaan Maalaisliiton pitkäaikainen hegemonia tuhosi ahneuden vuoksi alalla vaikuttaneet osuuskunnat, joista jäljelle jäi vain sellaisen irvikuva, S-ryhmä. Kauppa otti vallan S-K-duopolin rautaisessa otteessa, ja kotimainen maatalaustuotanto alistettiin epäreiluun kilpailuun muualta tuodun bulkkitavaran kanssa. Mikon ajatukset ovat täysin toteuttamiskelpoisia, jos muutkin puolueet kuin Vihreä liitto saadaan heräämään yhteisen edun taakse. Pelkäänpä kuitenkin, että suuri raha on voimakkaampi.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Lainaus:
Kauppa otti vallan S-K-duopolin rautaisessa otteessa, ja kotimainen maatalaustuotanto alistettiin epäreiluun kilpailuun muualta tuodun bulkkitavaran kanssa.

Noinko on ?
Miksi Ruoka-Kesko ja S-ketju vaati halpuutustuotteita tuottajien omilta elintarvikejalostamoilta?
Mikä osuus on edm.hallituksissa istuvien tuottajien ja MTK osuus tuohon ?
Entä mikä on edm.osakeomistus Keskon ja S tuloksesta?

Olisiko sillä yhteyttä EU,Kilpailu,Globaali markkinatalous ja tulossa oleva tipp-sopimus?

Käyttäjän TeppoVanamo kuva
Teppo Vanamo

Ongelma on siinä, että Suomessa ei vieläkään osata kilpailuttaa, vaikka direktiivit sallisivat laadun, ympäristötekijöiden ja turvallisuuden korostamisen kilpailutuksessa, tätä ei osata hyödyntää. Edelleen lähtökohtana on hinta, ja sitä tuijotetaan niin sokeasti, ettei huomata, että julkisen talouden kokonaisvaikutusten kannalta tulisi monesti edullisemmaksi korostaa yllä mainittujen tekijöiden osuutta kilpailutuksessa tappiin asti.

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Osata, tai haluta. Raha ratkaisee.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Ymmärsinkö väärin, että tämä tarpeellinen paketti koskee ainoastaan maataloustuottajia, ei koko maaseutua ?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tietenkin toinen mahdollisuus olisi ympäristömääräyksien harmonisoiminen vaikkapa Ranskan ja Saksan vastaavan lainsäädännön kautta.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Tärkeää asiaa.

Meni vain ohi aluksi, koska otsikko ei oikein herättänyt kiinnostusta. Törmäsin tästä tehtyyn uutiseen, missä otsikko vastasi mielestäni paremmin asiaa: Kanalayrittäjä: Suomalaiset lapset syövät joka päivä ruokaa, ”jota ei ole laillista tuottaa Suomessa”

(fyi)

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Haluan, että edes verovaroin ostettu ruoka olisi tuotettu niillä ehdoilla joita valtio itse omalle tuotannollemme säätää.

Ihan asiallinen ja kohtuullinen vaatimus. Ei olisi kovin kaukaa haettua sekään, että kaikella Suomessa myytävällä ja tuotetulla ruoalla olisi samat vaatimukset. Siinä ei ole järkeä, että kotimaisten tuottajien pääsy kotimaisille markkinoille pyritään estämään asettamalla muiden maiden tuotteille löysemmät vaatimukset.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Norjalle -08 myyty lannoitustehdas ,monopoli täällä=50% noussut lannotteiden hinnat? (muualla 20-30%?)

9% korkeampi ALV täällä kuin EU muissa maissa?
Viekö nuo kilpailukyvyn muualla?

Onko nuo päättänyt kepu,kok,rkp,vihr-08?

Käyttäjän keSundberg kuva
Åke Sundberg

Mistään e en mitään tiedä, mutta väitän tietäväsi maaseudun asioista satakertaa enemmän, kuin Helsingin Herra Vartia. Maajusseissa on kahden kerroksen väkeä. Ne, jotka ovat saaneet ainoana kakarana menestyvän tilan ja ne, jotka tappelivat sisarusten kanssa jopa liinavaatteista tai vanhasta rukiista.. Tässä kun on tultu pyörittyä maajussien nurkissa nelisenkymmentä vuotta kuivurien korjaushommissa, niin voisin sanoa omaavani jonkinnäköisen tatsin tähän touhuun. Maajusseille menee pääasiassa helvetin heikosti, mutta sitten on taas näitä, jotka pystyvät hankkimaan saatanan kalliita laitteita -esim. 200k rattorin laitteineen, mutta jos Putkijulli tulee pihalle pestyllä Ja suhtkoht uudehkolla 20k huolto-autolla, niin se perkele on ahne sika ja ryöväri ja kaikenlisäksi jätti sutimisjäljen heinikkoon lähtiessään lauantai -illalla kasin aikaan kuivurin pannuhuoneesta...

Käyttäjän HarriTapioLaine kuva
Harri Laine

Asialla on kääntöpuolensa. Suomen maataloudelle asetetut säädökset ovat osittain epäonnistuneiden EU-neuvottelujen (silloin kauan, kauan sitten 1990-luvulla)jälkeen luotuja tukikomponentteja, joilla pyritään maksamaan viljelijöille mm. eläinten hyvinvointiin, yms. liittyviä tai vaikkapa viljelyn kannattavuuteen perustuvia tukia. Tällä pyritään paikkamaan sitä kilpailuvajetta muiden EU maiden kanssa, mutta samalla jouduimme asettamaan tukien perusteeksi korkeimpia vaatimuksia - kustannuksia, joita tuella kompensoidaan.

Asetetut korkeammat vaatimukset koskevat siis vain alkutuotantoa, ei jalostusta eikä muutakaan tahoa. Suomessa saa viljellä EU ehtojen mukaan (täydentävät ehdot)ja ilman ympäristötukea jne. Kaikki suomalainen tuotanto ei siis ole "yhtä" korkean tason virallisia kriteereitä täyttävää.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka pätee joka maassa. Kysyin ruotsalaisessa hampurilaispaikassa, miksi he käyttävät vain ruotsalaista lihaa. Vastaus oli samanlainen kuin Suomessakin. Lisäkysymykseen, että mikseivät he käytä myös suomalaista, tuli raju vastaus : Inte aldrig! ja jotenkin väänsivät vielä hy helvetten -päälle.... joten se siitä....

Ainoa virallinen ja "sertifioidun" tasoinen laatujärjestelmä on Suomessa luomulla. Se on perustelultu kansainvälisesti ja antaa meille viennissä mahdollisuuden tasaveroisempaan kilpailuun "puhtaista" elintarvikkeista.

Ja tuotanto yhdyskuntajätteillä ja glyfosaatilla on yleistä myös Suomessa vaikka pakkotuleennuttamista ei sallitakaan. Ongelma ei meillä ole kasvinsuojeluaineiden määrässä, vaan hitaassa hajoamisessa kylmässä maaperässämme.

Itse voimme syödä sitä mitä haluamme ( valitettavasti yleensä sitä halvinta ulkomaista jämäerää), mutta meillä on mahdollisuus myös laadukkaampaan ruokaan, jos tahdomme.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Sellainenkin kehityskulku on mahdollinen, että globalisaatio brakaa ja joudumme suorastaan pakosta itse tuottamaan oman ruokamme. Pitkän päälle on hankala myydä laivoja ja hissejä ulkomaille niin paljon, että jokaiselle riittäisi ulkomaiset nakit ja muusit. Ja jo nyt poliittinen ongelma on, kuinka harvahkot vientitulonlähteemme allokoidaan koko kansan elättämiseen.

Käytännössähän me elämme suunnilleen 800000 tuottavan vientityöpaikan varassa. Mutta suita on ruokittavana 5500000. Nämä luvut siis voivat muuttua niin, että jokunen parikymmentä lasinpuhaltajaa vie jotain Iittala -kuppeja ulkomaiden yläluokille (ihan niin kuin 1800 -luvun lopun Faberge -munat!) ja me loput jollain tapaa ruokimme toinen toisemme.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset