Mikko Välttilä Laatikon ulkopuolella on usein hyviä ajatuksia!

Miljoonatraktorit rynnivät pääkaupunkiin

Maatalousyrittäjät, maajussit, aikovat tehdä traktorimarssin pääkaupunkiin tulevana perjantaina. Itse en aio osallistua, koska en osallistu muihinkaan mielenosoituksiin missään. En myöskään näe, että yrittäjänä saa kovastikaan asiakkaidensa sympatioita kaduille rynnimällä. Minua kuitenkin on alkanut ärsyttää tapa, jolla nettikeskustelussa ennakkoon tuomitaan tämä mielenilmaus.

Pääargumentteja vastustajilla/pilkkaajilla tuntuu olevan kaksi: maataloustuet ja maataloustuottajien osallistuminen yhteiskuntatalkoisiin. Iskulauseina käytetään muunmuassa tukien varassa elämistä ja kalliita traktoreita. Itse en omista traktoria ja olen ilmoittanut pyrkiväni irroittautumaan maataloustuista vuonna -17, joten tämä teksti kannattaa lukea ja kommentoida sitä taustaa vasten.

Alkutuotannon tukia maksetaan kaikkialla maailmassa. Jossain enemmän, jossain vähemmän. Trendi tuntuu olevan, että mitä varakkaampi yhteiskunta, sitä enemmän tukia. Kehitysmaissa tukeminen on vähäistä tai olematonta. 

Maatalouden tuet ovat yhteiskunnan varainsiirto ruoantuotantoon. Sitä ei suinkaan tehdä taataksemme viljelijäväestömme vauraus. Viljelyä tuetaan, koska ruoantuotanto on hyvin strateginen ala. Tietty elintarvikeomavaraisuus pitää turvata kriisien varalta. En erittele kriisejä tässä, mutta totean, etteivät mahdolliset sodat ole suinkaan ainoita skenaarioita joiden varalta pitää valmistautua. 

Nykypäivänä ruoan tuottajahinta verrattuna tuottamisen kustannuksiin on niin alhainen, että useimmilla tiloilla tuotanto sinällään on tappiollista. Yhteiskunnan tuistakin osa valuu vielä kustannusten maksamiseen. Tuilla siis paitsi pidetään yllä tuotantoa, myös tuetaan elintarviketeollisuuttamme halvan kotimaisen raaka-aineen muodossa. Ja ne, jotka tässä kohtaa huutavat, että tuodaan sitten ulkoa ettei tarvitse tukea, eivät vieläkään ymmärrä. Sitä tukea maksetaan muualla ihan samalla lailla. Jos ruoka tuodaan EU:n sisältä, sitä on tuettu tasan samasta kassasta ja samoilla tai suuremmillakin summilla, kuin kotimaista.

Nyt ollaan tilanteessa jossa viljelijät ovat töissä valtiolla. Töissä siksi, että käteen jäävä raha on tukia, yhteiskunnan rahaa. Sitä maksetaan, sen maksamisen ehtoja valvotaan valtavalla virkakoneistolla, ja sen varaan maanviljelijät laskevat koko elantonsa. Viljelijät ovat tehneet valtion ja EU:n kanssa sopimuksen työnsä ja omaisuutensa käytöstä kansan ruoan tuottamiseksi. He toimivat yrittäjävastuulla ja -riskillä. Kuitenkin tulonmuodostus on tuilla elämistä. Nyt valtio on tehnyt sarjan rajuja sopimusrikkeitä. Hintoja on sopimusten yksipuolisella muuttamisella laskettu runsaasti. Nyt myös palkanmaksu on perässä. Sovittujen erien maksut ovat pahimmillaan kuukausia myöhässä. Pankit ovat yrittäneet olla ymmärtäväisiä, mutta niidenkin jousto alkaa loppua. Muut velkojat eivät paljon ymmärrystä osoita. Siitä hyvä esimerkki on viimeviikkoinen uutisointi lypsykarjatilan sähköttömyydestä. Maksamaton sähkölasku kun johtaa suoraan sähköjen katkaisuun aivan kuin kaikilla muillakin. Eläintensuojelusta viis. 

Tämä viljelijöiden asema valtion palkollisena antaa mielestäni oikeuden myös osoittaa mieltään silloin, kun hätä on suuri. Vapaassa markkinassa toimivalla yrittäjällä näin ei olisi.

Surullisinta on, että kansa ei tiedä maataloustukien merkitystä.

Tukisummia revitellään lehdistössä ja eduskunnan keskusteluissa. Koko homma perustuu kateuteen. Kerrotaan, kuinka viljelijät ostelevat kalliita traktoreita tukirahoillaan. Minä en ainakaan haluaisi, että verorahoilla maksettava ruoantuotanto tehtäisiin vielä tehottomilla ja vanhentuneilla välineillä. Sehän se vasta olisi rahan tuhlausta. 

Tukijärjestelmä on väärin. Se on huono, epäreilu, tehoton ja markkinaa vääristävä. Se lähes poikkeuksetta ajaa kohti tuotantoa jota kukaan ei halua. Siis valtavia eläinyksiköitä ja homogeenista, mautonta ruokaa. 

Tukijärjestelmä on kuitenkin luotu, eikä se ole viljelijöiden luomus. Se on poliitikkojen luomus kansan tyytyväisyyden takaamiseksi panem et sircensens -idealla. Viljelijät ovat sopimuksen yhteiskunnan kanssa tehneet ja yhteiskunta on jättänyt sopimuskumppaninsa heitteille. Onko siis ihme, että ne jättitraktorit vyöryvät kaduille?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän JohannaSaukkonen kuva
Johanna Saukkonen

Meillä maanviljelijöille on rakennettu järjestelmä joka perustuu tähän keppi-porkkana ajatteluun.Ollaan kuviteltu johtoportaassa että näin tämä homma hoituisi kaikista parhaiten eläinten hyvinvointia ajatellen.Tämän järjestelmän joustamattomuus on lopulta johtanut siihen että jotkut tarkastajat on käyttäneet valtaansa väärin ja määränneet mielivaltaisesti maanviljelijöille sanktioita aivan mitättömistä syistä joka taas on huonontanut eläinten hyvinvointia koska rahat ovat tiloilla vähissä.Ollaan kuviteltu että esim. eläintenhyvinvointituki parantaa sitä eläinten hyvinvointia (porkkana) ja jos pykäliä ei noudatettu määrätään sanktiot jotka saattavat koskea kaikkia tukeja (keppi).Keppi vaan on raskaampi kuin se porkkana ja porkkana menettää merkityksensä lopulta.Niin ja joillakin tiloilla on syöty se porkkana etukäteen koska tuotteista saama hinta ei kata välttämättä perusmenoja maataloudessa on otettu sitä porkkanaa vasten lainaa tai pantattu se porkkana.Toisin sanoen porkkana tuottaa tappiota kokoajan (korkomenot) eli se on muuttunut lopulta kepiksi

Käyttäjän Kehva kuva
Esa Aaltonen

Monen eimaanviljelijän mielestä tukiaisviljelyssä on kyse vähän samasta kuin taksien KELA-kyydeistä ja taksiluvista. Jos taksinpito eli maanviljely ei kannata liiketoimintana, niin miksi sitä pitää yrittää kohdella liiketoimintana? Miksei valtio hanki huoltovarmuusmäärää ruoan tuotantoa omalla riskillään ts. tarjoa maanviljelijöille a) kilpailutusta b) vuokraviljelyä tai c) huoltovarmuustuotantoa ostopalveluna?

JOS tosiaan huoltovarmuus on koko homman juju, luulisi vilejlyn keskittyvän lähinnä siemenviljan tuottamiseen, koska suurin osa "huoltovarmuuspeltoahan" voi olla kesannolla tai kasvaa rehua. Kaiken kaikkiaan maatalousasiat pitäisi silloin siirtää huoltovarmuuskeskuksen alle...

No joo - eihän koko EU ole muuta kuin yhtä isoa maataloustukiviidakkoa...

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Olet kovasti oikeassa. Noita erilaisia keinoja voisi käyttää JOS homma olisi noin yksiselitteinen. Vaan se ei ole. Huoltovarmuus erilaisissa kriiseissä tarkoittaa kovin erilaisia asioita.

On kuitenkin aivan se ja sama jos meillä on valtava määrä siemenviljaa siiloissa, jos meillä ei ole infraa sen jalostamiseen ruoaksi. Jos meillä ei ole elävää ja monimuotoista ruoantuotantoa, vaan vain jonnekin säilötyt välineet sen uudelleenaloittamiseen, niin ammattitaito häviää. Kansalla ehtii tulla aikamoinen nälkä ennenkuin yhtään mitään opitaan tuottamaan uudelleen.

Eli ei todellakaan ole huoltovarmuuskeskuksen asia.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

"Tukisummia revitellään lehdistössä ja eduskunnan keskusteluissa. Koko homma perustuu kateuteen. Kerrotaan, kuinka viljelijät ostelevat kalliita traktoreita tukirahoillaan."

Niin ja niistä kalliista traktoreista puhuvat eivät taida tietää mikä se vasta maksaa, leikkuupuimurihan se vasta kallis on. Ja jos tuon puimurin hinnan laskee suhteutettuna käyttötunteihin, niin taitaapa tuo "rakkine" olla enemmän kuin kallis. Valitettava tosiasia kuitenkin lienee, että molemmat koneet ovat suhteellisen välttämättömiä maataloudessa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Mikko Välttilä:

    "Surullisinta on, että kansa ei tiedä maataloustukien merkitystä."

Juha Vesamäki:

    ""Tukisummia revitellään lehdistössä ja eduskunnan keskusteluissa. Koko homma perustuu kateuteen. Kerrotaan, kuinka viljelijät ostelevat kalliita traktoreita tukirahoillaan."

Olen käyttänyt maataloustukikeskustelussa rutiinitekstinäni seuraavaa:

CAPin (yhteisön maatalouspolitiikan) historiasta

Arkistostani löytyi maataloustuki-vastaisissa keskusteluissa käyttämäni rutiinivastaus EU-maataloustuista.
EU:n kotisivulta http://europa.eu.int/scadplus/leg/fi/lvb/l04000.htm löytyi vuonna 2006 CAP-tukien taustahistoriaa ja syy sille, miksi EU:ssa tuetaan maataloutta.
EU-maataloustuottajahinnat eivät vastaa todellisia tuotantokustannuksia.
Tallentamani sitaatti EU:n kotisivulta:

    ”Komissio teki vuonna 1991 Ray MacSharryn ollessa maatalouskomissaarina kaksi mietintöä YMP:n kehityksestä ja tulevaisuudesta. Nämä mietinnöt muodostivat perustan YMP:n uudistamista koskevalle poliittiselle sopimukselle, jonka neuvosto hyväksyi 21. toukokuuta 1992. Vuoden 1992 uudistus merkitsi merkittäviä muutoksia YMP:hen, ja sen pääosatekijät olivat seuraavat: maataloushintojen laskeminen tuotteiden tekemiseksi kilpailukykyisemmiksi sisä- ja maailmanmarkkinoilla, ansionmenetyksen korvaaminen maatalousyrittäjille ja muut markkinamekanismeihin liittyvät toimenpiteet sekä ympäristönsuojelu.”

Yllä olevassa EU-tekstissä YMP (yhteisön maatalouspolitiikka) on käännetty englanninkielisestä lyhenteestä CAP.
CAPin alhaiset tuottajahinnat tulivat voimaan 1.1.1993 alkaen, jolloin myös myöhemmin mukaan tulleet EY-jäsenmaat Portugali, Espanja ja Saksaksi yhdistynyt Itä-Saksa joutuivat romahduttamaan tuottajahintansa. Tuottajahintoja eli viljelijän ansionmenetyksiä kompensoimaan alettiin maksaa ns. maataloustukia, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä varsinaisten tukien kanssa.
Vuosina 1993 ja 1994 Suomen tuottajahintojen suuruutta kauhisteltiin, kun niitä verrattiin EY-hintoihin. Mutta siitä vaiettiin, miksi EY:ssä oli suomalaisia tuottajahintoja alemmat hinnat. Hintojen vertailua käytettiin sellaisen mielikuvan luomiseksi, että EU:ssa pystyttäisiin tuottamaan ruokaa halvemmalla.
Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kaikkien EU-maiden viljelijöistä on tehty Brysselin ja ylikansallisten elintarvikeyritysten torppareita. Suomen tilannetta pahentaa se, että komissio ei suonut suomalaiselle EU-torpparille oikeutta saada koko maahan samoja tukia kuin mitä ns. vanhoille EU-maille annetaan.
Noin puolet EU:n budjetista on maataloustukia, eikä veroista kerättävän Suomen EU-jäsenmaksun määrä suinkaan vähene, vaikka Suomen maatalous loppuisi kokonaan. Suomen maatalouden loppumisesta seuraisi, että suuri joukko suomalaisessa elintarvikeketjussa olevia jäisi työttömäksi ja verokertymä vähenisi.

Lopuksi kaksi kysymystä:

- Onko suomalaista kuluttajaa petetty?
- Millä ulkomailta tuotava ruoka maksetaan?

Kalervo Kyyrönen

Onkohan ympäristö ystävällinen teko ,saako siitä vielä tukijaslisän?

Jarmo Saarinen

Maataloustuilla on teollisuusmaissa kolme päämäärää:

1. Ne ylläpitävät ruokahuollon omavaraisuutta.
2. Suorat tuet halventavat kuluttajien elintarvikkeista maksamaa hintaa ja heikentävät hintojen normaalia vaihtelua.
3. Ne pitävät maaseudun asuttuna.

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

1. Miten ne voivat pitää yllä omavaraisuutta jos pellot ja navetat ovat tyhjillään? Pitääkö siitäkin maksaa?

2. Eipä ole näkynyt K- ja S-marketeissa kotimaisia halpoja elintarvikkeita. Mutta milloin maanviljelijät alkavat kapinoida omaa etujärjestöänsä vastaan joka puolustelee vain näiden monopoliasemassa olevien jälleenmyyjien etuja?

3. Ihanko totta? Itse olen maalta kotoisin ja kyllä kylässä asui enemmän muita ihmisiä kuin maanviljelijöitä.

Jarmo Saarinen

Tuet ovat ilmeisesti alimitoitettuja nykypäivään, nehän ovat alentuneet vuodesta 1995 lähtien.

Markku Leppänen

Eihän vihanneshyllyssä juuri muuta ole kuin niitä "halpoja" elintarvikkeita, koska lähes kaikkien tuotantoa tuetaan. Yksi esimerkki tukia saamattomasta vihanneksesta on siitakesieni, hinta vihanneshyllyssä 30 e/kg. Tosin tuottajan hinta tuossakin on n.1/3 osa.

Totta on, että Suomessa kaupan keskittymisen huomaa, jos poliitikot haluaisivat sitä jotenkin hillitä, ensimmäinen askel olisi kieltää määräävässä markkina-asemassa olevalta kauppaketjulta oma tukkutoiminta, jolloin tavaran toimittaminen kauppoihin vapautuisi, eikä sisään ostajien lahjominen olisi enää niin helppoa. Mitäpä poliitikot sitten tekevätkään, annetaan monopolille vielä pankkioikeudet, jolloin se pystyy itse itseään rahoittamaan.

Itse olen kaupan käynnissä keskittynyt muuhun EU-alueeseen ja tuotannosta myymme 95% Keski-Eurooppaan, ilman tukia. Vaikka siitakesieni ei saa tuotantotukea se luetaan maataloustuotteeksi, joka ei saa myöskään viennin edistämiseen tukea. Tilanteessa on hyvää se, ettei tarvitse käyttää aikaansa tukihakemuksien tekemiseen.

Perusmaataloutta en harjoittaisi ilman tukia, koska kaikki muut kilpailijat sitä saavat, hintakilpailukyky olisi ainakin hukassa. Tosin meidän hintamme on euroopan kalleimpia, johtuen Suomen tuotantokustannusten ja kuljetusten hintatasosta, joten hintakilpailukykyä ei ole vaan on panostettava laatuun.

Kalervo Kyyrönen

Miten tuet halventavat hintoja,kun tuet kerätään verovaroin tai valtio ottaa lainaa.Kerro mulle se matemaattisen kaavana.

Jussi Tunkkari

Hintojen halpenemista voi olla vaikea näyttää toteen, sillä jos ajatellaan hypoteettisesti, että alkutuotantoa ei tuettaisi missään, hinnat vaihtelisivat rajusti kysynnän ja tarjonnan pomppiessa. Tukemalla ruuantuotantoa pidetään globaalisti yllä pientä ylituotantoa (jonka dumppieriä myydään ns. maailmanmarkkinahinnalla ja jota jotkut pitävät erehdyksessä oikeana hintatasona) ja estetään näin tarjonnan puutteesta johtuva hintojen nousu. Ilman tätä ruuan hinta vaihtelisi todennäköisesti useamman sadan prosentin välillä. Kun ylituotantoa pidetään yllä saatavuuden ja yhteiskuntarauhan varmistamiseksi, ovat markkinahinnat jatkuvasti kannattavuusrajalla tai hiukan alle....

Minä, kuten monet muutkin viljelijät, pitäisimme parempana ohuempaa järjestemää, joka ehkä sitten joskus päästäisi joillakin tuotteilla pientä pulaakin loppukäyttäjän jääkaappiin, muistuttaen näin tämänkin alan perustavista lainalaisuuksista. Tämä siksikin, että nykyinen länsimainen tapa tukea omaa ruuantuotantoa estää kehitysmaiden oman ruuantuotannon kehittymisen tarjoamalla aina sopivasti bulkkieriä polkuhintaan.....

Jarmo Saarinen

Samoin kuin terveyspalvelut. Maataloudessa on kuitenkin se ero, että eu-jäsenmaksut on maksettava vaikkei Suomessa viljeltäisikään. Maatalous on suurin palautuksen saaja eulta.

Antero Lehto

Älkää murehtiko, sillä kyllä maatalous loppuu ihan pian Suomesta. Tällä hetkellä 4 tilaa kuukaudessa lopettaa. Joten kyllä sapuskan aina kaupasta saa, vai mitä

"Nyt loppuu se kuuluisa huumori", sanoo maitotilan emäntä"- kannattaa lukea

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/nyt-l...

Janne Suuronen

Enää siis sellaiset 15 000 kuukautta eli 1500 vuotta...

Ari Pajukoski

Ei vähemmän kannattavien yksiköiden lopettaminen lopeta maataloutta. TUkijärjestelmä takaa sen, että jokaiselle peltoläntille löytyy joku, joka sen viljelee. Yksikkökoko kasvaa ja tuotanto tehostuu. Lopulta jäljelle jäävät harrasteviljelijät ja todella isot yksiköt.

Janne Suuronen

Omavaraisuudesta kun puhutaan ja asiantuntijoita on paikalla, niin kuis tuontilannoitteet ja tuontipolttoaineet (ja ilmeisesti tuontisiemenet), joita tähän "omavaraisuuteen" tarvitaan ?

Miten juuston (nyt jo loppunut) vienti Venäjälle ? Tai suomalainen Vehnä, joka laatunsa vuoksi viedään ulkomaille eläinrehuksi ja ulkomailta tuodaan suomalaisten Vehnä ihmisille.

Aika paljon tabuja ja vääriä käsityksiä aiheen tiimoilta tosiaan esiintyy.

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Omavaraisuus ei tarkoita pelkkää ruoantuotantoa. Omavarisuus tarkoittaa myös ammattitaidon ja infran säilyttämistä. Maailmankauppaa käydään ja se on normaalia. Omavaraisuusaste jos säilyy 75% tuntumassa pärjäämme vielä ihan hienosti. Silloin ammattitaito ja infra ovat olemassa ja jo hävikkiä poistamalla pääsemme lähelle 100 prosenttia.

Pasi Pekkinen

"Ja ne, jotka tässä kohtaa huutavat, että tuodaan sitten ulkoa, ettei tarvitse tukea, eivät vieläkään ymmärrä. Sitä tukea maksetaan muualla ihan samalla lailla. Jos ruoka tuodaan EU:n sisältä, sitä on tuettu tasan samasta kassasta ja samoilla, tai suuremmillakin summilla, kuin kotimaista."

Väitteesi on ainakin jossain määrin ristiriidassa mm. Wikipedian kanssa:

Wikipedian mukaan:
- "Maataloustuet ovat Suomessa 4 miljardia euroa vuodessa"
- "Toisin kuin useimmissa EU-maissa, Suomen maataloustuista valtaosa (60%) on ns. kansallista tukea ja 40% EU-tukea"

1) eli EU:n alueella tuotettua ruokaa on _osin_ mutta ei suinkaan kokonaan, tuettu samasta kassasta
2) pääosa maataloustuista on suoraan pois yksin suomalaisilta veronmaksajilta, eikä mistään yhteisestä kassasta (niin kauan kun kansallisia tukia saadaan maksaa)
3) jos Suomi ei saisi lainkaan maataloustukia EU:n yhteisestä kassasta, olisi se luultavasti kelvollinen peruste EU-jäsenmaksujen alentamiselle.

Ts. luopuminen _kaikista_ maatalouden tuista Suomessa melko suurella todennäköisyydellä
1) alentaisi elintarvikkeiden kustannuksia
2) säästäisi miljarditolkulla veronmaksajien rahaa
3) aiheuttaisi oletettavasti joitakin ongelmia kotimaiselle elintarviketeollisuudelle
4) tekisi maatalouden harjoittamisesta Suomessa useille/useimmille taloudellisesti kannattamatonta (kunnes ilmastomuutos etenee).

Toisaalla Jarmo Saarinen kirjasi perusteita maataloustukien maksamiselle:

"Maataloustuilla on teollisuusmaissa kolme päämäärää:

1. Ne ylläpitävät ruokahuollon omavaraisuutta.
2. Suorat tuet halventavat kuluttajien elintarvikkeista maksamaa hintaa ja heikentävät hintojen normaalia vaihtelua.
3. Ne pitävät maaseudun asuttuna."

Em. perusteita voi kritisoida (ainakin osittain) monestakin näkökulmasta:
1. Tavallaan kyllä, tavallaan ei:
- joka tapauksessa ollaan riippuvaisia tuontipolttoaineista (ja energiasta)
- toisaalta tätä varten on olemassa varmuusvarastot.
2. kotimaan tuotannolle maksettavat tuet tuskin vaikuttavat merkittävässä määrin alentavasti kuluttajien elintarvikkeista maksamiin hintoihin, kun niitä saanee joka tapauksessa maailmanmarkkinoilta halvemmalla (ainakin siihen asti kunnes. ns. ilmastonmuutos voikin tehdä maataloudesta järkevää toimintaa Suomen leveysasteilla)
3. Onko tämä todellakin jokin etu - vai haitta (mittava lisäkustannus)?

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Suomen kansallinen tuki on asutuspolitiikkaa eneän, kuin maatalouspolitiikkaa. Itse en ole ollenkaan sen kannattaja. Maataloustukien määrää voidaan myös vertailla monella eri tavalla. Saadaan aivan erilaisia tuloksia, kun mitataan maksettuja tukia tuotannon arvoon prosentteina, tukieuroja suhteessa peltopinta-alaan tai eläinyksikköön tai vaikkapa vain maksettua europottia.

Itse tarkoitin tuolla väitteelläni, sitä faktaa, että monissa Euroopan maissa ja monissa tuoteryhmissä eu-kassasta maksetut tuet per myynnissä oleva tuote-erä ovat isommat, kuin täällä. Esimerkiksi brittiläinen naudanlihantuottaja saa paremman tuen lihalle, kuin suomalainen. Kansallisin varoin maksettuja tukia taasen piilotetaan myös. Tanskassa ja Saksassa sianlihasta maksetaan vientitukea, joka ei mene maatalousministeriön budjetista.

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Samoin, jos vaikkapa vehnän tuki maksetaan per hehtaari, niin Ranskalainen viljelijä saa väheämmän tukea per kilo, mutta samalla hän saa huomattavasti enemmän kiloja. Jopa 40% Ja käyttää sen tuottamiseen hitsin paljon enemmä väkilannoitteita ja torjunta-aineita.

Jarmo Saarinen

Noihin ensimmäisiin tulkintoihin totean vaan, että paljon halvemmaksi Suomelle tulisi ostaa palvelut halpamaista ja kilpailuttaa verovaroin työnskentelevät vuosittain. "Kuka halvimmalla tekee" Vankilapalvelut ovat varsin kustannustehokkaat Venäjällä, ostetaan siis sieltä ne. Sairaanhoito on halvempaa Kiinassa, sairaat siis sinne. Työttömät ja eläkeläiset leireille halpamaihin, omaisuudet valtiolle. Sitten meitä olisi täällä metsäteollisuus ja me omavaraistaloudessa elävät juntit. Pääasia, että säästetään.
Loppuosan 1,2 ja 3 kohtiin totean, että turpeesta, puusta ja viljelykasveista saadaan energia Suomeen. Sitä ei tarvitse tuoda. Metsittyneitä pusikoita on vaikea alkaa raivaamaan taas pelloksi ilmostonmuutoksen myötä, kannattaa pitää pellot hyvässä kunnossa. Maailmalta on paha ostaa, jos ei ole mitään viedä tilalle.
Suomi muuttuisi aika pieneksi, jos kehä kolmosen jälkeen olisi vain metsää, eikä asutusta lainkaan.

Pauli Smolander

Kuten Kalervo Kyyrösen kommentista näkyy, kansa ei ymmärrä. Ainoita asioita joita Kalervon mielestä tuilla hankitaan ovat uusi traktori ja tottakai se neliveto mersu. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Käyttäjän keSundberg kuva
Åke Sundberg

Nyt tulee lunta tupaan, mutta pääsen jo pian "ansaitulle" eläkkeelle, joten vitut välitän niinkutsuttujen maatalousyrittäjien vitinöistä. Itse aloitin putkijullina Nousiaisten Putkiasennus Ky nimisessä firmassa vuonna -74 nuorempana putkiasentajana. Pääjohtaja Kauko jo silloin huomasi sen, että jos omalla työllään ansaittu 300 Mersu herättää pahaa verta heinähattujen keskuudessa. Eli tämä putkifirman pomo on rosvo ja sitä putiikkia ei voi käyttää..Onneksi pomo oli niin fiksu, että ajoimme ikälopulilla Transiteilla sikalatyömaille.. Jatkoa seurasi, kun tuli ns. kuittipakko. Paikallinen romukauppias kirjoitteli ""Bedford merkkisen sontakärrryn" pyörännmutterin ostosta 50 pennin kuitin....

Käyttäjän Porkkanakeppi kuva
Timo Karonen

Tukijärjestelmän oikeudenmukaisuudessa on varmasti kehitettävää. Suomi tarvitsee yrittäjiä, ehdottomasti myös maatalousyrittäjiä. Mielestäni on silti erikoista, että juuri tätä yrittäjyyden lajia ei saada kannattamaan, vaikka ihmisten tosiaan on pakko syödä joka päivä. Ruokailuun kytkeytyvässä laajassa liiketoiminnassa yrittäjiä tulee ja menee. Jotkin suurimmat kansainvälisesti ketjuuntuneet yritykset keräävät suurimmat voitot, mutta myös monenlaista itsenäisesti kannattavaa pientä ja keskisuurta yrittäjyyttä on olemassa. Siihenhän itsekin kerrot pyrkiväsi vuonna 2017, mikä on mielestäni todella hienoa.

Maanviljelyksen tukemisessa on kyse pääoman säilyttämisen tukemisesta. Jos haluaa kärjistää, voi sanoa, että maanviljelijä kerää veroa omistamalleen pääomalle yhteiskunnalta. Pääoman säilyttämisen vero, maataloustuki, on joissakin tapauksissa peräti puhdasta voittoa maataloudesta saatavan tuoton lisäksi.

Sitä miksei yrittämisen konkurssiriski ole maataloudessa yhtä hyväksyttävää kuin muilla yrittäjyyden aloilla, perustellaan maaomaisuuden säilymisellä suomalaisomistuksessa. Ketjuuntuneen kansainvälisen elintarviketuotannon myötä maaomaisuudella tuotettava voitto taitaa siirtyä silti suurelta osin ulkomaille.

Olisivatko kansallinen maatalouden "roskapankki" ja maatalouden kansallinen "yrityssaneeraaminen" määräaikaisen ja kannattavuusperusteisen täsmäkansallistamisen kautta mahdollinen tie nykyistä keveämpään tukitarpeeseen ja tehokkaampaan maatalouden kehittämiseen säilyttämisen sijaan, maaomaisuuden säilymisen suomalaisomistuksessa ehdoilla? Tämä tarkoittaisi perhetarinoiden päättymistä joillakin maatiloilla, mutta ehkä myös uusien perhetarinoiden alkua nykyistä paremmin edellytyksin.

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Tämäpä olikin mielenkiintoinen näkökulma. En usko itse tuohon pääoman säilyttämisen tukemiseen, mutta mielenkiintoinen ajatus. Totta tosin on, että tukioikeudeton pelto on lähes arvoton. Että sikäli kyllä tuossa on pointtia. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että ruoka äärimmäisen tärkeänä asiana on avain levottomuuteen, tai rauhalliseen yhteiskuntaan. Jos ruoantuotanto pettää ja kansalla on nälkä, alkaa levottomuus. Täydellinen tarjonta voidaan taata ainoastaan pienellä ylituotannolla.

Konkurssiriski on aina olemassa ja se on hyväksyttävää. Se ei ole hyväksyttävää, että tukijärjestelmä on vääristänyt markkinan niin pahoin, että tuet ovat viljelijän ainoa palkka. Tuotteen joutuu antamaan ilmaiseksi tai pienen rahatukon kanssa eteenpäin. Ja silloin, jos valtio on sopimuskumppanina, ei saisi olla tilannetta, jossa valtion maksuhaluttomuus johtaa sopimusrikkeisiin ja sitä kautta toisen sopijaosapuolen maksuhäiriöihin.

Käyttäjän MikaVenlinen kuva
Mika Venäläinen

Antero: pieni korjaus, maatiloja lopettaa neljä päivässä, ei kuukaudessa.

Itse näkisin, että maatilojen pitäisi pystyä kehittymään jatkojalostuksen suuntaan. Tämä tapahtuisi purkamalla helvetillinen byrokratia, joka nyt liittyy tuotantotilojen rakentamiseen. Pienjuustolan tai tilateurastamon perustaminen on tehty käytännössä mahdottomaksi. Tai ei normeja tarvitsisi edes purkaa. Riittäisi, että niitä alettaisiin noudattaa samoin kuin esimerkiksi Ranskassa tai Puolassa. Samat säännöthän sielläkin on mutta eri virkamiehet.

Toinen asia olisi enemmän maatilojen omassa vallassa, nimittäin osuuskuntatoiminta. Jakamalla laitteita ja investointeja saataisiin aikaan säästöjä. Samalla eri tuotantohaarat voisivat saada aikaiseksia ihan uudenlaista yhteistyötä vaikka sitten jatkojalostuksen saralla. Ehkä sitten oma aktiivisuus kaupunkien ruokapiirejä kohtaan voisi myös olla parempaa.

Puhtaan ruuan suomalainen tuottaja tarvitsee kaiken avun. Jokaisen tuontiruuan "ihailijan" kannattaisi joskus käydä katsomassa, että millaisissa oloissa se tanskalainen joulukinkku elää ja mitä kaikkea se suuhunsa ja suoneensa saa. Saattaisitte yllättyä...

Ari Pajukoski

Meillä viljelijöiden yhteistyö ei oikein tahdo toimia, kun jokaisella pitää olla omat koneet ja sanottavaa tulee muutenkin...

Maatiloja lopettaa, se on selvä. Valtaosa noista lopettavista on kuitenkin niitä muutamien hehtaarien harrastetiloja tai ei elinkelpoisia tiloja, joiden pellot siirtyvät parantamaan aktiiviviljelijöiden tulosta joko vuokrauksen tai ostamisen kautta. Peltoala ei siis poistu ja tilojen lopettaminen johtaa pääasiassa suurten yksiköiden syntymiseen toisten siirtyessä eläkkeelle. Vain pieni osa lopettavista on niitä vararikkoon menneitä. Ja lopettavia eläkkelle siirtymisen tai konkurssin vuoksi on kaikessa yritystoiminnassa.

Käyttäjän MikaVenlinen kuva
Mika Venäläinen

Näin Ari varmasti onkin. Pienuus, vain itsensä työllistäminen ja ikääntyminen lopettaa Suomesta lähivuosina kymmeniä tuhansia muitakin yrityksiä.

Mutta itse näkisin suomalaisen maatilan pienen koon juurikin vahvuutena, jota pitäisi vaalia. Se mahdollistaisi monipuolisen yhteistyön ja paikalliset tuotteet. Ja tämähän on se, millä kaupunkilaisten sieluista kilpaillaan. Jos tilakoot suurenevat ja suurenevat, ja pääluku kasvaa kasvamistaan, niin miten voidaan välttää esimerkiksi kasvava eläinlääkinnän tarve? Kasvavien tilojen myötä me menetämme sen tärkeimmän hinta-argumentin tuontituotteita vastaan.

Haettaisiin sitä kokoa esimerkiksi lannoite- ja siemenostoihin osuustoiminnan kautta. Ja osuuskunnalla olisi enemmän voimia perustaa esimerkiksi niitä teurastamoja, raastamoja sekä kylmiöitä. Kotiseudullani on alkamassa todella isoja hankkeita tämän asian tiimoilta, ja takan on juurikin osuuskunta. Myös paikalliset lihakarjatilat toimivat osuuskuntaperiaatteella ja ovat olleet erittäin tyytyväisiä tuloksiin.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kysyn vaan, ovatko Kreikan tupakanviljelijät edelleen EU:n maataloustuen piirissä ?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset