Miksi kauppa myy epäreiluja munia ja pahoinvointipossua?

Nyt on sitten se hetki, kun otan riskin.

Kerron ihan oikeasti, mitä mieltä olen ammatistani.

Olen maatalousyrittäjä, entinen sikatilallinen. Olin hyvin lähellä mennä konkurssiin, kun tila oli liian pieni. Liian pieni, vaikka tuotin 250 000 kiloa sianlihaa vuodessa. Sain rajulla pelastusoperaatiolla, johon liittyi puolen tilan myyminen ja osakeyhtiön perustaminen, yritykseni siihen malliin, että pääsin vielä jatkamaan. Siitä hommasta makselen vieläkin verovelkoja.

Jatkoa varten strategia oli selvä: Mahdollisimman eläin- ja ympäristöystävällistä, sekä eettistä tuotantoa ilman pyrkimystä kasvaa jättimäiseksi. Vain sellainen paketti, että sillä pärjää ja pääsee pikku hiljaa pinnalle, ehkä ihan hyville eläkepäiville.

Perustin siis Free Range -kanalan. En voi keksiä sen eläinystävällisempää tapaa tuottaa kananmunia ammattimaisesti. Olin ensimmäinen suomessa ja munanpakkaamon mannekiini. Hetken aikaa tulotkin olivat ihan kelvolliset ja aloin päästä velkojen lyhentämiseen kiinni. Sitten alkoi alamäki. Kauppa ei ollut kiinnostunut, kun munat olivat "liian kalliita". Meidän tuottajahintamme olisi haluttu painaa samalle tasolle, kuin bulkki munantuotannon. Se ei vain käynyt. Siksi juuri halusin tehdä pientä ja erikoistua, ettei tarvitsisi enää yrittää elää nollakatteella.

Tilanteen ajamana otin kohtalon omiin käsiin ja lähdin perustamaan suoramyyntiä. Kehittelin ihmisten tarpeita kuunnellen MunaEggsPress -munataksin, josta on tullut melkoisen suosittu. Hyvin lyhyessä ajassa onnistuimme saavuttamaan volyymin, jolla pystymme myymään oman tuotantomme ja saamaan hinnan, jolla pystymme elämään ja ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa jopa saamaan jotain säästöön.

Mutta nyt siihen mielipiteeseen:

Tämä ala on sairas!
Ruoantuotanto on monimutkaisen byrokratian ja kauppakähminnän viidakko, jossa millään muulla ei tunnu olevan mitään merkitystä, kuin kaupan sisäänostohinnalla. Sen pitää olla koko ajan halvempi. Ihan koko ajan. Ruuan hinta kaupassa taasen jatkaa nousuaan halventamiskampanjoinnista huolimatta.

Ruisleivän hinnasta on teollisuuden ja kaupan osuus 84% ja verojen osuus 12%
Kananmunissa vastaavat luvut ovat kauppa 49% teollisuus 11% ja verot 12%

Muut tuotteet menevät kutakuinkin samaa linjaa. (/http://www.mtk.fi/ajankohtaista/teemat/eduskuntavaalit/fi_FI/ruoan_hinnan_muodostuminen_1/)

Kun hintoja isolla kohinalla lasketaan, ei kukaan muu ihan oikeasti suostu tinkimään osuudestaan ja lopullinen maksaja on aina maanviljelijä. Siis se, joka on koko ketjun puolustuskyvyttömin ja jota ilman koko ruokaa ei olisi.

Ja kun tuottajalla ei enää ole rahaa, yritetään tuottaa enemmän ja halvemmalla.  Enemmän ja halvemmalla on vain ollut se ainoa tapa jo liian kauan! Eläimet riutuvat, kun niistä pumpataan koko ajan lisää tuottoa ulos. Samalla suot ja metsät raivataan hätäisesti tuotantokäyttöön, että jostain saisi lisää liikevaihtoa. Lannoitteita käytetään niin paljon kuin mahdollista, vaikka hyvin tiedetään mitä se tekee Itämerelle,

Kuluttajat haluaisivat kyllä tehdä eettisiä valintoja ja huolehtia myös viljelijän elannosta, mutta kauppa ei sitä halua heille suoda. Kauppa käyttää hirmuisia mainosbudjetteja vakuuttaakseen kuluttajalle, että kaikki on hyvin ja viljelijät pärjäävät. Ja kuluttaja uskoo, kun ei muusta tiedä. Totuus on kuitenkin se, että sukupolvien ajan pikku hiljaa kerätty vauraus on pumpattu maaseudulta pois yhden sukupolven aikana. Seuraavilla ei ole enää mitään jäljellä.

Olen sikatuottaja-aikanani kerran ehdottanut lihatalolle, että alkaisin tuottaa hyvinvointisikaa. Järjestäisin olosuhteet niin, että kuka tahansa saisi tulla katsomaan milloin tahansa. Tilaa olisi ja ulkoilumahdollisuus. Vastaus oli: "Vai hyvinvointisikaa? Ei me voida. Sitten se kaikki muu olisi kuluttajan mielestä huonostivointisikaa."

Olen myös kananmunantuottaja-aikanani ehdottanut, että tehtäisiin kotimainen Reilun Kaupan -tuotantomerkki, joka takaisi, että viljelijä saa reilun osan hinnasta. Vastaus oli: "Ei me voida, sitten se kaikki muu olisi kuluttajan mielestä epäreilua."

Niin se onkin!

MikkoVlttil
Somero

Minä olen somerolainen ruokayrittäjä. Toimitan ruokaa suoraan maatiloilta kuluttajalle Eggspress- verkkokaupan ja Pieni Ruokakauppa -kotiinkuljetuspalvelun kautta.
Poliittisesti olen joskus määritellyt itseni "oikeistolaiseksi viherliberaaliksi".
Tässä blogissa aion kertoa mielipiteitäni paitsi kaikesta ruokaan, maatalouteen ja yrittäjyyteen liittyvästä, myös satunnaisesti muista aiheista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu