Mikko Välttilä Laatikon ulkopuolella on usein hyviä ajatuksia!

Erään entisen sikafarmarin tarina

Tämän tarinan kirjoittelin joskus vuonna 2011, kun alkoi olla selvää se, mihin suuntaan minun ammatinvalintani vie: päin sanonkomämitä. Samoihin aikoihin oli salakuvauskohut pahimmillaan ja koko ala oli kriisissä, josta se ei vieläkään ole kunnolla toipunut. 

Minä olen onnellinen mies siinä suhteessa, että pääsin tuosta sikahommasta pois, eikä mennyt ihan koko paketti nurin vaikka läheltä liippasi. Vieläkään ei oikein kunnolla voi huokaista helpotuksesta.

Jossain takaraivossa on kuitenkin alkanut kyteä ajatus pienestä sikalasta, jossa olisi aikaa välillä paapoa possuja ja tehdä kaikki asiat ihan niinkuin ne kuuluu tehdä. Näillä lihan hinnoilla jää kyllä tekemättä se sikala.

 

 

Erään sikafarmarin tarina 

 

Vuonna -78 olin kolmevuotias ja isä rakensi sikalaa. Seuraavana kesänä oli maalaustalkoot ja tulin niistä kotiin yltä päältä punaisessa maalissa. Pitihän sitä olla mukana hommissa.

Muistan noilta ajoilta vain välähdyksiä. Ensimmäinen emakko porsi ja teki neljä kuollutta porsasta – ja siinä kaikki. Isä totesi, että tulevaisuudessa ei voi mennä ainakaan huonommin. Parhaiten muistan hirmuisen innostuksen koko perheessä ja työnteon mukavuuden.

 

Minä halusin aina koiraa. Sisko ja äitikin halusivat, mutta isä ei suostunut. Kai se vähän pelkäsi niitä. Koiranhoivaamisen haluani tyydyttääkseni hoivasin sitten possuja. Kannoin niille salaa lisää rehua ja sain hirmuiset haukut, kun vastaporsinut emakko sai liiasta rehusta utaretulehduksen. Kuivailin ja lämmitin vastasyntyneitä porsaita, katsoin että ne pääsevät imemään ternimaitoa ja löytävät vatsa täynnä tiensä lämpölampun alle nukkumaan. Neljävuotiaana olen ilmoittanut, että minä hoidan isona possuja.

Viisivuotiaana pääsin katsomaan joulupossun teurastusta. Se hätkähdytti, mutta silloin ymmärsin mistä liha tulee. Ei sitä ollut edes kovin vaikeaa käsittää, miksi näin tehdään. Paljon vaikeampaa oli ymmärtää, miksi emo porsimisen jälkeen tappoi kaikki omat porsaansa. En ymmärrä sitä oikein vieläkään. Niin kuitenkin tapahtuu aina silloin tällöin. Samoin tapahtuu sitä, että porsaat syntyvät kuolleina.

Meidän emakot porsivat aluksi ilman häkkejä. Oli vain laudasta tehty iso karsina ja olkia. Pikkupossuille oli nurkassa lämpölamppu ja sen suojana putkikehikko. Ei mennyt kauaakaan kun emo, joka oli tehnyt illalla kolmetoista nättiä pikkupossua, oli yöllä kääntänyt kylkeä ja tallonut ruhonsa alle yksitoista jälkeläistään. Seuraavana päivänä meille tilattiin ”kääntymisen estävät” porsitushäkit. Eivät ne poista kokonaan tuota tallomista, mutta vähentävät sitä paljon.

Olin varmaankin kolmentoista, kun olin kotimiehenä iltapäivän. Isä ja äiti olivat aamulla tehneet hommat sikalassa ja minun piti vain ruokkia eläimet illansuussa ja jakaa hiukan uutta kuiviketta. Yksi 20-kiloinen porsas yritti hypätä karsinastaan ulos ja epäonnistuneen loikan jälkeen mätkähti maahan kinkulleen istumaan eikä enää noussut seisomaan. En tiedä mitä sille kävi, mutta se kiljui tuskissaan ja tiesin heti, mitä oli tehtävä. Hain ison, painavan vasaran ja lähestyin loukkaantunutta porsasta. Ainakin tunnin verran keräsin luontoani ja katselin sitä possua. Lopulta kyyneleet silmissä lopetin sen kärsimykset. Sinä yönä ei uni tullut silmään. Tiesin kyllä, että se oli ainut oikea tapa toimia, mutta olin silti tappanut elävän olennon.

 

Tänään olen kolmekymmentäkuusi vuotta vanha ja minulla on kaksi koiraa. Lapseni ovat juuri nähneet viisivuotiaina ensimmäisen joulupossun teurastuksen. He hätkähtivät ja kyselivät tapahtuneesta pari päivää. Asiasta puhuttiin, eikä se vaivaa heitä enää. Yhtenä päivänä he sattuivat näkemään, kun emakko oli porsimisen jälkeen tappanut porsaansa ja sitä he eivät vieläkään ymmärrä.

Olen unelma-ammatissani. Saan edelleenkin hoivata ja huolehtia. Kohtaan työssäni syntymää ja kuolemaa, sairastumisia ja parantumisia.

Minulla on silti paha olo. Tuotantoa pitäisi laajentaa ja tehostaa, kuluja pitäisi karsia ja tuloja saada lisää. Laskunippu kasvaa kasvamistaan ja velkaannun koko ajan vaikka käyn myös tilan ulkopuolella töissä.  Minulla on ikävä niitä lautakarsinoita ja itäsaksalaisia lämpölamppuja. Possujen kanssa oli mukava touhuta. Nykyään ne kyllä tuppaavat olemaan terveempiä ja kasvavat sekä pysyvät elossa paremmin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Free range sikala olisi varmaan mielenkiintoinen?

Niitähän on ainakin Isossa Britanniassa. Mieti kuitenkin markkinointi etukäteen. Free range possuja ei kannata HK:n kautta yrittää markkinoida!

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Vähän olen jotain sensuuntaista miettinyt, mutta voi olla että tulee talvi vastaan säännösten noudattamisessa. Voisi kai sitä jonkinlaisen oman "standardin"kin luoda... Ulkoilevia sikoja joku jo pitää ja markkinoi suoramyyntinä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Isossa Britanniassa free range possuilla on omat rakennetut "pesät". Ainakin naudat voivat olla ulkona talvella, jos niillä jäätymättömät juottolaitteet.

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä Vastaus kommenttiin #3

Kyllä se ulkonaolo talvella muuten käy, mutta porsimiset pitäisi voida hoitaa sisällä ja pienet porsaat.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Ehkä tiedätkin, mutta Kirkkonummella on tällainen, Maatilapuoti (ei mainos, vaan ideaksi):
http://www.maatilapuoti.fi/
http://fi.yelp.fi/biz/maatilapuoti-kirkkonummi

Tuli joskus käytyä, ja pieni puoti oli ihan tupaten täynnä ihmisiä. Kannattavaa toimintaa siis, luultavasti.

Ideaa saisi minun puolestani monistaa vaikka enemmän...

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Nämä ovat hyviä juttuja. Osa ottaa tulta, osa ei. Toivottavasti tulee paljon lisää!

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Eikö luomupossun lihalla olisi markkinoita?

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä Vastaus kommenttiin #7

Olisi. Lähes rajattomat. Tuotanto on vaan lähes kannattamatonta nyky lihanhinnalla ja rehunsaanti hyvin vaikeaa.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula Vastaus kommenttiin #8

Tämä on valitettavan totta.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Minä pidän perheen kanssa kesäpossuja http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1097...

Tuotantotilalle se tietenkin on vaikeampaa (byrokratian takia) mutta kyllä free range-kasvatus possuilla onnistuu sähköpaimenen kanssa. Metsä-peltolaidun -yhdistelmä olisi ideaalinen. Tietenkin tarvitaan pihatto/mökki.

Siirrettävä laidun on sikäli kätevä, että possujen jäljiltä alue on taatusti rikkaruohovapaa ja voimakkaasti typpilannoitettu läntti, johon sopii laitella kasvimaa.

Kanat pitävät myös tonttinsa rikkaruohovapaana. Kanankakka ei sovi juureksille lannoitteeksi, mutta muuta siinä voi kasvattaa.

Olen nähnyt erään koetilan, jossa kanojen tarha ja siinä kiinni oleva "asuntovaunu" siirrettiin joka viikko traktorilla uuteen kohtaan, ja kanojen puhdistama, lannoittama maa otettiin seuraavana vuonna viljelykäyttöön.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos Mikko kirjoituksesta!

Oletko tietoinen tästä petoksesta?

http://jormajaakkola.fi/141%3An%20ja%20142%3An%20E...

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Mikko Välttilä kirjoittaa mukavasti tuotantoeläinmaailmasta.
Itse olen sianlihan ystävä, ja poikasena nähnyt myös ulkoilusiat, poikivat siat possuineen. Vanhan ajan maalaisteurastuksenkin.

Mikko Välttilä kirjoittaa kauniisti, siitä pisteet.

Silti minulta löytyy myös ymmärrys salakuvaajille... Tehotuotannossa on parannettavaa varmasti aina.

Ihan erilainen sävy, kuin normaalisti sianlihan tuottajilta kuullaan.
Sävyt ovat tärkeitä, niillä kerätään kannatusta, eikä menetetä sitä.

Kuluttajan ja tuottajan edut mennevät ristiin tuontisyistä. Nyt on vielä kuluttajan markkinat, kohtuu edullista. Kotimainenkin ostokykyistä.

Läskisoosi ykkösenä (siankylki) Kyljykset kakkosena. Tikkusika lavasta jne.
Joulukinkku ei maistu... En tiijä, jostain syystä, mutta pakollisena sitä jouluksi hankitaan.

Onks pakko jos ei taho?

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Kiitos. Minä näen, että tämä voisi olla yksi tapa tuoda tätä minun maailmaani esille. Olen huomannut, ettei se aina oikein aukea kaikille.

Minä ymmärrän eläintensuojelijoita, joiden päämäärä on saada myös tuotantoeläimille hyvät olot. Tämä yöllinen porukka sanoo suoraan, että heitä se ei kiinnosta. He haluavat, että koko tuotanto loppuu.

Eero Iloniemi

En rupea ammattimiestä muuten neuvomaan, mutta sen totean, että kilohinnan ei pitäisi olla sikapäätöksen perusta.
Jos aidosti teet uuden mallista siankasvatusta, se kannattaa aloittaa uteluilla laaturavintoloista ja laatutavaraa myyvistä ruokakaupoista.
Kysy niistä onko halua saada vapaata luomusikaa 12-15 euron kilohinnalla.
Niitä normaalituottajahintoja ei kannata pohtia.

Käyttäjän MikkoVlttil kuva
Mikko Välttilä

Nyt olet asian ytimessä! Juuri tuolla tavalla se pitää tehdä. Minäkin olisi lähtenyt tuohon suuntaan, mutta loppuivat pelimerkit pahasti kesken.

Nyt on ulkokanoja, eikä kaduta yhtään. Ehkä jonain päivänä ulkopossujakin...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset